Iltatreenit tokoilun merkeissä Piikkiössä vieraalla nurmikentällä Vellun ja Auliksen kanssa. Mukana olivat sekä Hopi että Asta. Teemana Astan kohdalla jotain tokoliikkeitä (ei yhtään suunnitelmallista!) ja luoksepäästävyys-/ häiriöjuttuja (nämä suunniteltuja).

Aloitin Astan kanssa kisamaisesti niin, että tehtiin kehään tulo ja käskytettynä luoksetulo. Halusin nähdä mitä se tekee, kun mennään vieraan lähelle ilman, että se on ehtinyt paremmin tutustua. Ei mitään ongelmia. Jätössä oli kuulemma kerran haukotellut, muuten ok. Voin kuvitella Astan haukottelun: "hoh hoh, taas tätä tokoa". Sen jälkeen tehtiin liikkeenomaisesti luoksepäästävyys. Asta oli tosi rauhallinen ja levollinen, piti hyvin kontaktia ja kesti hienosti jopa sen, että Vellu oli kyykyssä. Me ollaan edistytty huimasti

Varsinaiset liikkeet sitten...ne olivat tänään vähän tyyliin matkalaukku-tokoa. Asta oli virittelyjen jälkeen kyllä ihan innoissaan, mutta etenkin seuraamisissa latistui matkalaukuksi. Ei kiva. Nouto ja ruutu sujuivat vauhdin osalta ihan ok. Pitää taas vähän miettiä seuraamista, palkkausta ja muita juttuja. Nämä on taas näitä ikuisuusjuttuja. Tehtiin myös paikallamakuu Auliksen vieressä. Ajallisesti tosi lyhyt, mutta se meni hyvin. Kerran vilkaisi sivulle päin, mutta muuten pysyi skarppina.

Hopin kanssa treenit menivät sitten taas ihan nappiin. Ohjattu tosin oli hieman omituinen, kun ensimmäisen kerran merkille mennessä se kääntyi varmaan pari metriä ennen ympäri ja peruutti loppu matkan. Kapulan haku ok. Ruutu meni hyvin, samoin kaukot . Seuraamista tehtiin käskytyksellä ja Hopi oli hiljaa! Niin hienoa! Se on muutamia kertoja kotona pihalla treenatessa ollut hiljaa, mutta nyt oli vieras paikka ja vielä käskytys mukana. Jee, tunnelin päässä pilkottaa meille hiljaisuus   Hopin ja Astan tokotyylit ovat kyllä niin erilaisia. Hopilla silmät loistaa ja jos se voisi, se vain pyytäisi lisää ja lisää. Astan mielestä taas ihan kivaa, mutta ei niin kivaa, että siitä kierroksia kannattaa suuremmin nostaa.