Eilen oli kunnon häiriötreenejä. Toisista selviydyttiin hyvin ja toisista vähemmän hyvin.

Ensin mentiin Kupittaalle tokoilemaan Marian, Annan ja Julian kanssa. Otin Astan ulos autosta, aloin leikkimään ja tekemään jotain pientä. Huono idea. Asta huusi ja huusi eikä keskittynyt. Tästä sitten johtopäätöksenä oli, että sitä ei noin vaan voi ottaa ulos autosta ja alkaa treenaamaan. Ensin pitää tehdä tarkastuskierros, jotta se voi todeta, että tilanne ok, tehdään töitä. Laitoin sen siis autoon ja otin hetken päästä Surkun tokoillessa uudestaan ulos ja silloin me käytiin kävelemässä. Tästä parani ja kolmannella kierroksella pystyi jo tekemään kohtuu kivasti. Viereen tuli noutajia treenaamaan, ne eivät haitanneet ollenkaan, mutta muutamalle ohikulkevalle ihmiselle piti haukkua. Taas se haukkuminen oli sellaista, että Asta istui paikoillaan, tuijotti mua, mutta tiesin että haukkui niille ohikulkijoille.

Tehtiin seuraamista, vauhtinoutoa, kaukoja ja luoksetuloa. Nämä olivat ehkä sivuseikkana, kun se keskittyminen ja yleinen fiilis otti pääroolin. Luoksepäästävyys tehtiin parina toistona Julian, Annan ja Marian tehdessä ja nämä olivat ok. Jatkossa siis me suunnataan Kupittaalle ja muihin häiriöllisiin paikkoihin treenaamaan. Liikkeet alkavat olla kasassa, mutta varmuutta häiriöihin pitää saada roimasti lisää.

Tokosta suunnattiin agilitytreeneihin. Paikalla oli melkoisen paljon koiria, enemmän kuin viimeksi. Aloitettiin tutustumaan eri esteisiin, mutta ensin vain ohjaajat. Koirat jätettiin seiniin kiinni odottamaan. Suurin osa kieppui remmeissä, yrittivät toistensa luokse ja haukkuivat niin, ettei kouluttajan sanoista saanut selvää. Mutta, mun pieni Asta, se huili siellä kaikessa rauhassa kaiken hässäkän keskellä. Sitä ei kiinnostanut vieressä tasajalkaa hyppineet koirat vaan se piti päätä maassa ja hyvä, ettei nukkunut. Tuossa vaiheessa tuli se tyytyväisyyden, ja myönnetään myös ylpeyden, tunne siitä, että on opettanut koiran rauhoittumaan ja se oikeasti odotti niin rauhallisesti. En usko, että Asta ihan luonnostaan noin rennosti olisi ottanut.

Itse treenit sitten, no me tutustuttiin hyppyihin, muuriin, putkeen, pussiin, pöytään ja renkaaseen. Sen lisäksi siellä oli styroxlevy vinossa ja sen päällä piti kävellä ja katsoa miten koira liikkuu kaltevalla tasolla. Näissä missään ei ollut mitään ongelmia. Asta kiipesi edestakaisin pitkin levyä, hyppeli matalan muurin yli, meni putkista ja pussista. Suurin hyöty tuli jälleen siitä, että sen piti tehdä noi kaikki suht pienessä tilassa monen muun koiran tehdessä vieressä samaan aikaan.