Jälleen yksi vuodenvaihtuminen takana. Varsinaisesta illasta selviydyttiin koirien kanssa hyvin. Ninniä alkoi taas loppuillasta vähän enemmän jännittämään, mutta pääasiassa se oli ihan levollinen, kun ei tarvitse paukkeen keskellä olla. Astalla oli toinen uusi vuosi ja mietittiinkin, että miten se reagoi. Ei mitenkään. Hopikin sentään välillä kuunteli ääniä, mutta Asta ei yhtään. Todistetusti se kuitenkin kuulee, joten sitä ei sitten vain kiinnosta. Ihan tosi hieno juttu tietysti!

Sitten taas perinteisesti päätin kirjoittaa viime vuoden tavoitteiden ja toiveiden toteutumisesta jotain sekä pohtia tälle vuodelle uusia.

Ninni: Tavoitteena oli pysyä terveenä ja reippaana. Nämä toteutuivat. Toisaalta on hirvittävän surullista ajatella, että tänä vuonna se täyttää jo 12 v. ja se on kuitenkin aika paljon.

2010: Edelleen niitä hyviä, terveitä ja pirteitä päiviä toivotaan vuoden täydeltä.

Hopi: Päätavoitteena oli pysyä terveenä tai itse asiassa viime vuonna tähän aikaan piti toivoa, että se tulee kuntoon. Keväällä ontuminen ja jäykkyys saatiin loppumaan ja Hopi sai taas juosta ja riehua. Lisäksi suurena plussana oli se, että se hyväksyi Astan ja sai itselleen juoksu-/painikaverin. Tokoliikkeitä aloitettiin laittamaan uudelleen kasaan ja syksyllä startattiin kahden vuoden tauon jälkeen piirimestaruuskisoissa.                                                                                                                                                                                                            

2010: Terveyttä ja ontumattomia päiviä. Siinä jälleen meidän päätoiveet ja -tavoitteet. Pitkät metsälenkit ja lumessa juokseminen saavat sen tällä hetkellä melko jäykäksi, mutta palauttelupäivän jälkeen on aina parempi. Ehkä_ehkä_jokunen tokokoe, mutta se jää nähtäväksi.

Asta: Tavoitteena oli, että siitä kasvaa terve tyttö. Kuvissa käytiin loppuvuodesta ja suureksi iloksi ja onneksi ainakin luustollisesti näin kävikin. Muutenkin tavoitteet täyttyivät eli Asta syttyi aikaisin lampaille, harjoitteluissa käytiin ja vielä muutamilla kursseillakin. Lisäksi tokossa edistyttiin kivasti ja muutama jälki päästiin ajamaan.  

2010:  Tässä tulee nyt toistoa, mutta tavoitteena on, että Astakin pysyy terveenä. Sen lisäksi toiveena on päästä kokeilemaan tokokokeita. Paimennusta toki jatkavat Samin kanssa, mutta siinä ei taida kisapellot vielä olla tavoitteena. Samoin jälkeä yritän päästä useammin tekemään, mutta tuskin kokeisiin asti.

Muutaman ajatuksen Astasta, Hopista ja kouluttamisesta ajattelin laittaa tähän yhteyteen. Oletusarvona oli, että Asta on itsenäinen ja suht kova koira. Siitä huolimatta pitää myöntää, että ajoittain nuo piirteet ovat yllättäneet, että ne ovat oikeasti niinkin voimakkaita. Nämä eivät myöskään ole mitään mutu-juttuja vaan useamman muunkin toteamia. Omat taitoni koulutuksen osalta ovat joutuneet  uudelleen mietittäväksi, koska Asta toimii niin eri tavalla kuin Hopi. Se on kehittynyt hitaasti, on itsenäinen, mutta silti melko lapsenmielinen eikä ollenkaan varhaiskypsä, jonka kanssa kokeisiin meno olisi helppoa kuin heinänteko. Sille ei voi vaan kertoa, että teet näin, niin on hyvä juttu. Sille pitää perustella miksi joku seuraaminen vieressä metri tolkulla on kiva juttu. On kuitenkin aika antoisaa kouluttaa niin erilaisia koiria ja nyt pitää ehkä myöntää, että Hopin kohdalla olen päässyt sen asenteen vuoksi tosi helpolla. Hopi on aina ollut tosi yksioikoinen putkiaivo, joka ei ole kyseenalaistanut mitään ja tehnyt sata lasissa toistoja toiston perään. Olenkin joskus sanonut, että hyvä tokokoira on aavistuksen yksinkertainen eikä välttämättä se penaalin terävin kynä. Tätä en todellakaan sano pahalla, Hopi on ihan äärimmäisen ihana koira, maailman paras tokokoira, mutta silti se hyppäisi kaivoon, jos niin pyytäisin. Asta ja Ninni varmaan pyörittelisivät silmiä reunalla.

Eli yhteenvetona tänä vuonna toivon paljon terveyttä, hyviä hetkiä ja harrastuksen iloa. Jos kokeisiin asti päästään jonkun kanssa, niin se on aina plussaa. Muuten en oikein jaksa ottaa mitään kisapaineita. Kisoihin mennään kun ollaan valmiita, eikä vain sen takia, että olisi pakko.

Kiitos vielä viime vuodesta kaikille treenikavereille, ystäville ja tutuille. Toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta ja paljon onnen hetkiä!

Vuoden ensimmäisen päivän kurvailut pihalla.