Eilen tokoiltiin jälleen Hannan ja porokoirien kanssa. Tein merkkiä ilman leluapua ja pysäytin käskystä, hyvin. Noutoja niin vauhdilla, pelkällä tuomisella kuin kokonaisena liikkeenä, ok. Sivullasiirtymisiä. Alussa pomppi, mutta parani loppua kohti. Luoksetulo Hannan käskyttäessä. Ensimmäisellä kerralla meinasi varastaa. Kävin välissä palkkailemassa. Itse liike ok. Paljon tehtiin pylvään kiertämisiä ja siitä joko seisomista tai maahanmenoa. Näitä tehtiin myös sivulla kulkiessa. Maahanmenossa Asta keksi, että on silmää käyttävä bordercollie ja jumitti ihan kunnolla. Höh, pitää testailla eri versioita ja palkkaustapoja. Paikallaoloa harjoiteltiin myös ja ensimmäistä kertaa ulkona niin, että Astalla oli pää maassa koko ajan. Lyhyitä toistoja toki, mutta kivasti siirsi oppimansa ulos.

Sitten tehtiin myös sitä kamalaa seuraamista. Olen kotona muutamia kertoja tehnyt peilin edessä niin, etten ole yhtään katsonut Astaa ja ottanut vain muutaman askeleen. Siellä homma toimi. Asta ei aukea, tosin sen pää on tosi alhaalla, mutta kaikkea ei voi saada kerralla. Tehtiin nyt samalla tavalla Hannan kommentoidessa. Ensimmäiset toistot olivat parhaimpia eli me otetaan näitä nyt mieluusti useita kertoja päivän aikana, mutta vain pari toistoa kerralla. Ehkä kevääseen mennessä se pystyy seuraamaan suorassa alo-luokan verran....

Lopuksi käytiin taas lenkillä ja Asta sai kirmailla Vinhan ja Jänkän kanssa. Tämä taisi olla se treenin positiivisin puoli, vaikka harjoitukset onnistuivatkin kaikin puolin ihan ok. Tokotylsistyminen on vähän parantunut, mutta vielä on merkkejä ilmassa.