Käväistiin nyt illalla Piikkiössä lampaita katsomassa. Elina ja Solveig olivat ehtineet jo harjoittelemaan, joten jäätiin aika nopeasti keskenämme. Hopi sai kuljettaa Astaa varten lampaat sähkölanka-aitauksen puolelta verkkoaitaukseen.

Lampaat olivat ihan hirmu "syliin tunkevia". Sami teki Astan kanssa normi kuljetuksia, flänkkikaaria, maahanmenoja, hitaasti kävelyjä ja poispäin kuljetusta. Ensimmäistä kertaa ilman liinaa, koska todettiin, että se oli turha, ainakin tällä kertaa, näillä lampailla. Toisaalta noita em. asioita oli tosi helppo toteuttaa, kun lampaat kulkivat ihan perässä, mutta toisaalta taas ne olivat aika hankalia. Välillä Asta yritti käydä etupuolella pysäyttämässä, koska Sami kulki lampaiden ympäröimänä.

Asta oli kohtuu rauhallinen ja kuunteli Samia hyvin. Sinänsä siis hyvä, että lampaat olivat rauhallisia, mutta välillä tuntui, että ne menisivät samalla tavalla, vaikka koira heittäisi volttia siellä takana.

Kolme toistoa, suht lyhyitä, mutta hyvin huomasi viimeisellä kerralla, että väsymys alkoi häämöttää. Viimeinen kerta oli tehokas tiivistelmä kahdesta edellisestä.

Tauoilla Asta meni pienellä avustuksella uimaan Hopin kanssa. Tosin, kun lapsi vielä on, niin sai mennä "käsipohjaa", kun syvempää ei ollut 

Hopin kanssa en tänään jaksanut treenata. Se oli pari kertaa apuna Astan kanssa tai lähinnä piti lampaita, jotta Sami pääsi eroon niistä. Lopuksi kuljetettiin lauma takaisin muun lauman luokse eli käytännön hommia tänään.

Kotiin lähtiessä Samilla (ja mullakin) oli sellainen olo, että "mitäs sitten". Hyvin meni, kaikki sujui, mutta ehkä jopa liian helposti? Mietittiin, että johtuiko lampaista vai onko sitä tottunut vaan vääntämään vaikeammissa tilanteissa vaikeampien lampaiden kanssa? Pitää käydä taas Ruissalossa, niin todennäköisesti ollaankin ihan päinvastaista mieltä