Asta täytti eilen neljä kuukautta, vaikka viikoissa se onkin jo 17,5. Mentiin illalla rokotuksille ja Hopi tuli samalla uusimaan omansa. Ennen lääkäriaikaa menin Raisioon Myllyn parkkihalliin tokoilemaan.

Asta teki ensin. Autosta ulos tullessa se sinkoili hihnan päässä ympäriinsä, mutta kun sanoin virittelysanan, unohti saman tien kaiken muun. Hienoa huomata, että se on oppinut sanan merkityksen! Ensin otettiin sivulletuloja. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Pitää nyt ottaa vielä useammin toistoja, koska tarvitsee apuja edelleen paljon eikä osaa itse hakeutua viereen. Sitten seuraamista, jossa mietin, että haluaisin Astan pään ylemmäs, mutta samalla alkaa pomppimaan. Tämä pitää nyt laittaa kunnolla mietintään. Muutama kaukokäskyn vaihto, i-s, meni hyvin. Väleissä ja lopussa leikkiä ja sitten autoon.

Seuraavaksi Hopi. Aloitettiin kaukokäskyillä, joissa kierroksista johtuen vaihteli itsekseen asentoja. Sitten hinkattiin seuraamista. Ei piipannut, mutta pomppi, poikitti ja puski. Yritin saada palkattua takakautta oikealta, mutta kierroksista johtuen meni ihan puihin. Sitä pitää harjoitella, jos saan Hopin tasaantumaan. Niinpä tehtiin välillä nameilla sekä lelun kanssa niin, että se oli mun kainalossa. Sain ihan onnistuneita pätkiä.

Jossain vaiheessa aloin kuuntelemaan, että autosta taitaa kuulua meteliä. Vilkaisin sinne, niin Asta seisoi kuskin paikalla, tassut rattia vasten ja huusi. Tosi hienoa….Se oli tunkenut itsensä verkon välistä eteen. Palautin taakse, mutta en ehtinyt saada edes ovea kiinni, niin oli jo takaisin edessä. Uudestaan…ja uudestaan…ja uudestaan... Muutaman kerran pääsin hetkeksi treenaamaan, mutta aina se tunki takaisin. Noin kymmenen kertaa varmaan palautin taakse. Ja joo, mulla on se metallihäkki, mutta jos se on takana, Ninni ja Hopi ei mahdu sinne ja takapenkillä en haluaisi niitä pitää.

Sain lopulta Hopin kanssa valmiiksi ja otin vielä Ninnin kanssa jotain pientä. Koiravaihdos takaluukussa vaikutti sen verran, että Asta istui tosi nätisti. Hopi huomautti kerran, että täältä et pois muuten tunge ja istui sopivasti aukon kohdalla, joten Astalla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Rokotukset menivät molempien osalta hyvin. Käsittelyharjoitukset ovat myös tuottaneet tulosta, sillä Asta antoi tutkia silmät, korvat ja hampaat tosi nätisti. Hopi painoi 17,8 kg, jossa on aavistus ehkä liikaa. Asta taas on aika kirppu. Se painoi 8,9 kg. Onhan se aika sutjakka, mutta eläinlääkärin mielestä ei mitenkään liian laiha. Suunnilleen puoli kiloa on tullut viikottain lisää. Mittasin sen vielä kotona ja korkeutta on n. 41 cm.

Hopin kanssa käytiin tänään jälleen osteopaatilla. Viime viikkoisesta oli parempi, mutta edelleen hoidettiin ongelmakohtia. Niskan ja kallon kohdalla reagointi oli taas voimakkainta. Mennään vielä kerran helmikuussa ja sitten pidetään pidempi tauko.