Viikonloppu vietettiin koirien kanssa Vaasassa. Kivaa oli, kiitos Jenni ja Marko :) Mitään erityistä ei tehty, kunhan "parannettiin maailmaa" taas puolen vuoden edestä. Asta leikki vuorotellen Looxin ja Hertzin kanssa eli sillä riitti ohjelmaa ihan kunnolla.

Hopi päätti uuden vuoden kunniaksi aloittaa taas ontumisen. Koska vaihtelu virkistää, niin nyt se ontuu vasenta takajalkaa. Lähtiessään liikkeelle ontuu maksimissaan kolme askelta, mutta ontuupahan kuitenkin. En suoraan sanottuna jaksa enää stressata kauheasti, se nyt vaan on tätä. Levossa toki pidetään ja toivotaan, että tulisi taas kuntoon. Takajalan ollessa kyseessä ei ainakaan nivelrikon pitäisi vaivata, joten voi olla, että on venähdyttänyt tms.

Sitten jotain kivaa ja positiivista. Kävimme tänään Astan kasvattajan luona kylässä. Paikalle tuli muitakin harjoittelemaan paimennusta, joten ensin seurattiin kokeneempien menoa. Astan Pimu-äitikin meni, ja hienosti menikin, joten siinä meillä riittää tavoiteltavaa :)

Seuraavaksi mentiin pentujen kanssa kokeilemaan pienempään aitaukseen. Elisa ja Pimu tulivat avuksi. Asta juoksi ensin Pimun perässä ja tuijotti sitä, mutta aika nopeasti huomasi, että aitauksessa juoksi jotain muutakin. Kiinnostui sitten lampaista ja jopa häntä laski. Pari kertaa juoksi niiden eteen, nosti hännän pystyyn ja haukahti sen näköisenä, että tästä ette kulje. Huvittavan näköistä, kun oli niin totisen näköinen :)

Hetkeksi tauolle ja katsottiin, kun Noa-veli meni. Sillä pysyi häntä koko ajan alhaalla ja kiersi hienosti lampaita. Jännä nähdä miten noin pieni pentu tekee niin keskittyneesti sitä omaa juttuaan.

Otettiin Astan kanssa vielä toinen kierros ja avustajakoirana oli nyt Mirk. Asta ei seurannut Mirkiä ollenkaan vaan pelkästään lampaita. Kierteli laumaa ympäri ja häntä pysyi melkein koko ajan alhaalla. Enpä olisi uskonut, että ihan noin nopeasti tajuaa, että lampaista pitää jotain ymmärtääkin. 

Harjoittelun jälkeen mentiin vielä porukalla sisälle ja Asta ja Noa saivat sitten leikkiä pitkän aikaa. Asta saikin veljestään tasavertaisen leikkikaverin, joka ei kyllästynyt tai väsynyt painimiseen. Kotona on nyt niiiin rauhallista. Kiitos Elisalle ja Karille mukavasta päivästä!