Runsas viikko maalla vaikutti Astan kohdalla siihen, että tiistai-iltana piti autoja ja ohi käveleviä ihmisiä katsoa pidempäänkin. Vastaavasti silloin kun mentiin Rymättylään, Asta oli ensimmäiset illat säkkipimeässä tosi tarkkaavainen ja kuunteli "metsän eläinten" ääniä.

Eilen Asta lähti mun mukana töihin. Ninni ja Hopi saivat rentoutua kotona ja uskon, että ne oikeasti ottivat päivästä kaiken irti. Kupittaan asemalla olevilla ritiläportailla käveltiin ensimmäistä kertaa ja ne vähän jännittivät. Täytyy mennä rauhassa sinne uudestaan, kun nyt ei ollut aikaa jäädä pidempään.

Junassa Asta matkusti niin kuin olisi useamminkin sitä tehnyt. Lemmikkiosasto tuli ihan täyteen, sillä jostain syystä lemmikittömät tunkivat sinne. Kieltämättä vähän ärsytti, kun tilaa olisi kuitenkin ollut normaaleissa vaunuissa. Oli aika ahdasta, mutta Asta päätyi nukkumaan mun penkin alle ja pysyi siellä nätisti koko matkan.

Töissä tuli hyvin harjoiteltua yksinjäämistä, kun vähän väliä poistuin huoneesta, mutta tulin kuitenkin nopeasti takaisin. Alkuvaiheessa yritti tunkea koko ajan mukaan, mutta aika nopeasti tajusi, ettei pääsekään. Nukkui melkein koko päivän ja välillä söi luuta. Tauoilla käytiin leikkimässä Lelu-löwchenin ja Jazzy-cockerin kanssa. Lelun kohdalla Asta oli aluksi ihan sen näköinen, ettei se tiennyt mikä se oli. Valkoinen, pieni, pitkäkarvainen ja rusetti päässä pomppiva otus...Kuukausi sittenhän ne näkivät, mutta sellaista ei tietysti muista. Hetken tuumimisen jälkeen alkoi kuitenkin leikkiminen. Jonkun aikaa saivat leikkiä, mutta Asta ihastui Lelun turkin retuuttamiseen niin paljon, että homma piti lopettaa, jottei Asta olisi liikaa sabotoinut tulevan viikonlopun näyttelymenestystä :)

Kotimatkalla lemmikkivaunu oli taas täynnä ja Asta ainoa lemmikki. Puolet matkasta se istui vieressä olevan naisen sylissä ja konduktööritkin viettivät aika paljon aikaa Astaa rapsutellessa. Loppumatkasta meni taas penkin alle ja nukkui siellä, kunnes oltiin Kupittaalla. Mukava reissu ja paljon helpompi kuin olin etukäteen ajatellut.

Asemalta ajettiin vielä käymään Jarin luona. Siellä odotti kolme cavalieria ja yksi kingcharles. Astaa hirvitti aluksi ihan hirmuisesti, vaikka päästettiin pojat yksitellen aidan takaa pois. Jonkun aikaa tutustuivat ja sitten homma taisikin kääntyä vähän päälaelleen. Asta retuutti korvista ja kaulanahasta vuorotellen melkein jokaista. Kun yhdellä meni hermot, oli helppo siirtyä toiseen. Casperista tuli ihan lempikiusattava ehkä sen vuoksi, että muistutti väriltään eniten bordercollieta :)

Kotimatkan nukkui, mutta jostain syystä virtaa riitti vielä illallakin.