Jos joku keksii miten pennusta saadaan patterit irti, niin voisi kertoa. Tuo vaan jaksaa, jaksaa ja jaksaa...Lisäksi uutena juttuna on keksinyt alkaa komentamaan meitä tai Ninniä ja Hopia, kun haluaa jotain. Haukkuu, jollei ruoka tule tarpeeksi nopeasti, jollei kukaan leiki tai jos muuten vaan tekee mieli olla äänekäs. Yritetään olla kiinnittämättä mitään huomiota, vaikka välillä on pitänyt ääntelyyn puuttuakin, kun naapureiden takia ei voi antaa loputtomasti huutaa.

Edelleen ollaan naksuteltu, harjoiteltu istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja seuraamista. Kontaktia en varsinaisesti ole ottanut muulloin, kuin ruokaa antaessa ja nyt uutena asiana ennen kuin pääsee hihnasta irti. Lisäksi ollaan kokeiltu tunnarikapulan pitämistä ja harjoiteltu odottamista.

Eilen oltiin kävelemässä kaupungilla. Nyt oli sen verran jännittävää, että vaikka kulki reippaasti, piti hännän alhaalla. Käytiin katsomassa joulukatua ja kierrettiin Hansa-korttelissa. Uusina juttuina kuultiin ja nähtiin mm. ambulanssi, korkokengät, kiljuvat teinit, pyörätuoli, lastenvaunut, liikkuva pyöröovi ja linja-autoja. Näyteikkunat olivat myös tosi mielenkiintoisia ja Asta yritti useaan otteeseen kävellä niiden läpi. Ei tajunnut ollenkaan, että on lasi välissä.

Muutama rapsuttelijakin nähtiin. Yksi vanhempi nainen kysyi, että olenko ihan varma, että tuo on sellainen oikea bordercollie. Hauska kysymys varsinkin, kun Asta on väritykseltäänkin ihan perus mustavalkoinen eli mun mielestä ihan helposti tunnistettavissa :) Lopuksi vielä naksuteltiin ihan vain sen takia, että naksun ääntä voi kuulla muuallakin kuin kotona.