Asta järkyttyi eilen, kun joutui toteamaan, että maailmasta löytyy muitakin kuin mustavalkoisia koiria :)

Vajaa kahden päivän "pentuloma" päättyi, kun työkiireet kutsuivat ja lähdettiin koirien kanssa töihin. Kahden päivän aikana tutustuttiin pariin kettuterrieriin, sekarotuiseen, dalmatialaiseen, löwcheniin, sileäkarvaiseen noutajaan ja Evan luona yöpyessä kolmeen cockeriin. Asta oli aluksi selvästi kummissaan erinäköisistä kavereista ja useimpiin tutustuttiinkin näin aluksi aidan takaa. Lisäksi kuljettiin hississä, parkkihallissa ja suht liukkailla toimiston käytävillä. Useat työkaverit kävivät tietysti katsomassa ja ulkona seurattiin muutaman kerran ohikulkevia junia. Kaikki meni tosi hyvin ja Asta sai paljon kehuja, kun se oli niin reipas ja rohkea. Itse olin tosi tyytyväinen, kun se pystyi nukkumaan toimistossa, vaikka käytävältä kuului melua, puhelimet soi ja itsekin kävin vähän väliä muualla.

Evan Jazzy-cockerista tuli alun pienen ujostelun jälkeen Astan uusi suosikkikaveri ja ne leikkivät koko eilisen illan. Välillä Asta roikkui Jazzyn korvissa ja välillä pomppi niskan tai mahan päällä. Yö meni sitten yllättäen nukkuessa :) Ninni ja Hopi ovat edelleen sitä mieltä, että pentu on tosi ällöttävä. Asta ei pahemmin välitä enää murinoista ja etenkin Ninnin kohdalla kiipeää ihan huoletta yli, jos Ninni sattuu olemaan tiellä. Että kiva nähdä mitä tästä seuraa...

Ninni pääsi eilen illalla Evan luona treenaamaan flyballia, kun se on varakoirana näytöksessä. Opetin samalla taas Hopillekin laitteen käyttöä ja mietin, että pitäisikö ostaa ihan oma, kun koirat ovat niin innoissaan.

Hopin kanssa käytiin tänään Mevetissä Lotta Axelsonin luona pohtimassa jalan tilannetta. Nythän se on ollut taas parempi, mutta ajattelin, että käydään nyt kuuntelemassa vielä yksi mielipide. Vasemman olkanivelen ojentaja on selvästi oikean puoleista pienempi. Liikeradat olivat täydet, mutta vähän epämukavan oloinen Hopi oli, kun vasenta puolta kokeiltiin. Vasemman puolen olan takapinnoilla on luunokat (tämä on ollut aikaisemminkin tiedossa, mutta vasta nyt sain tarkemman selityksen), jotka todennäköisesti estävät täysipainoisen jalan taakseviennin ja sen takia ojentaja lienee pienentynyt.

Lotta oli sitä mieltä, että niveltä ei lääkittäisi. Perusteli tätä mm. sillä, että Hopi on venyttelyn jälkeen vetreämpi, mikä viittaisi siihen, että tämän hetkinen vaiva on enemmän lihasperäinen. Suositteli fysioterapiaa ja vesijuoksumattoa. Lisäksi kirjoitti pitkän listan miten nivelrikkoa voidaan hoitaa. Liikkua saa ja pitää, mutta loogisesti ylirasittumista pitää välttää. Sanoi, että voin ihan huoletta tehdä tokoa, tietysti seuraten reagoiko treeneihin jotenkin. Jäi tosi positiivinen mieli ja sain omille ajatuksille vahvistusta. Hopillekin oli hyvä lääkärikäynti, kun ei törkätty ensimmäistäkään piikkiä ja sai vain rapsutuksia :) Eli me jatketaan tällä tyylillä ja yritetään saada niitä kadonneita lihaksia takaisin.

Evalle taas kiitos majoituksesta ja hyvästä seurasta!