Torstaina käytiin Kupittaalla tokoilemassa Tiinan ja Splitin kanssa. Kokeilin tehdä Hopin kanssa vähän enemmän liikkeitä kuin ennen. Palkkasin välillä myös lelulla, mutta rauhallisesti eli ei mitään revittelyä. Treenien jälkeen Back On Track-takki päälle, illalla hierontaa eikä ontunut. Perjantaina tosin oli jäykempi. Taas seurataan...

Aloitettiin seuraamisella ja piippasi. Jos torstaisen perusteella voidaan jatkossa vähän lisätä liikevalikoimaa, niin seuraaminen täytyy tehdä vasta lopussa, jos olisi vähemmän kierroksia. Sitten kaukokäskyjä, jotka melkein ok. Peruuteltiin aika paljon. Ruutua tehtiin noin 5 metrin päästä ja siellä ei meinannut pysähtyä käskystä ollenkaan ja meni sivusta sisään. Metallinouto noin parin metrin päästä ja se meni hyvin ilman hampaiden kalisuttelua. Lopuksi vielä idarin asentoja, jotka menivät hyvin. Seuraamisessa oli hiljaa :) Ninni teki myös jotain pientä; seuraamista, kaukokäskyjä, noutoa. Vitsi, kun tilanne nyt paranisi vähitellen, oltiin koirien kanssa treeneistä ihan innoissaan!

Eilen oltiin Piikkiössä jäljestämässä. Sillä aikaa kun Sami teki Hopille jäljen, tein Ninnille esineruudun. Noin 20m x 20m ruutu ja neljä esinettä. Ninni etsi tosi hienosti eikä kysellyt apuja. Kaikki neljä löytyivät melko nopeasti.

Hopin jäljelle tuli pituutta n. 800 m ja kuusi keppiä. Tuossa maastossa ei oltu aikaisemmin käyty ja oli kuulemma tosi hankala. Sami oli GPS-laitteeseen tallentanut jäljen kulun ja laitettiin se Hopiin kiinni, jotta pystyttiin näkemään miten hyvin pysyy jäljellä. Käteviä laitteita :)

Maasto oli sitten oikeasti ihan tajuttoman vaikea ja Hopi paineli hirvittävää vauhtia. Liina lipesi pariin otteeseen kädestä, kun yritin ryteikössä pysyä pystyssä ja Hopi veti samalla toisessa päässä. Samoin kävi, kun ylitin metrisiä ojia. Jouduin sitten huutamaan, että pysähtyy ja saan liinan päästä uudestaan kiinni. Mukava oli huomata, että vaikka Hopi joutui pysähtymään ja odottamaan, se lähti jatkamaan jälkeä hyvin, kun olin taas mukana.

Jälki meni aukealle, jonne oli kaadettu risukkoa. Jouduttiin välillä kiipeämään kasojen yli, mutta edelleen oltiin jäljellä. Yhdessä kohdassa sain risun naamaani niin lujaa, että hetkeksi pimeni, kun sattui niin paljon. Tässä kohdassa liina lähti kädestä ja Hopi hävisi jonnekin, kun en pystynyt huutamaan sitä. Lähdin sitten kulkemaan eteenpäin ja hetken päästä näin, kun Hopi oli pysähtynyt ja odotteli. Tästäkään ei hämmentynyt vaan jatkoi jäljestämistä ihan normaalisti. Maasto muuttui lopussa vähän paremmaksi ja selvittiin sieltä. Kaksi keppiä kuudesta löytyi. GPS:stä katsottiin, niin Hopi oli pysynyt jäljellä koko ajan pieniä tarkistuksia lukuunottamatta. Oletan, että koska jälki oli niin vaikea, se joutui keskittymään sillä pysymiseen ja kepit jäivät toiseksi. Ihan älyttömän tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että se ei hukannut jälkeä, pystyi jatkamaan mun kompuroinneista huolimatta ei paineistunut niistä mitenkään ja otti edes ne kaksi keppiä.

Muutama kuva eiliseltä, jotka on otettu aukealla olevasta "hirvenmetsästystornista".