Takaisin kotona. Mielenkiintoinen matka ja paljon tuli uutta mietittävää paimennuksen osalta. Torstaina illalla lähdettiin siis laivalla kohti Tukholmaa. Perjantaiaamuna lähdettiin ajamaan suoraan kohti Norbergin kaupunkia. Matkaa oli noin 170 km. Alkuperäisenä ajatuksena oli ensin mennä katsomaan yöpymispaikka, mutta kisapaikka olikin matkanvarrella ensimmäisenä, joten jäätiin suoraan sinne. Oltiin siellä vähän jälkeen yhdeksän aamulla ja sen päivän suoritukset loppuivat seitsemältä illalla, joten siitä tuli pitkä päivä.

34 koiraa starttasi perjantaina, maksimiaika oli 15 min. Koirat olivat kaikki kyllä tosi hyviä ja taitavia, mutta tietysti muutama suosikki oli ja joistain tuli suosikkeja viikonlopun aikana. Jaossa näki hyvin miten paljon on myös ohjaajalla merkitystä ja toisaalta myös koiran osuus korostui. Ne ohjaajat, jotka itse olivat aktiivisia ja tunkivat lampaiden väliin, saivat helpommin jaettua kuin ne jotka pitivät lampaisiin etäisyyttä. Samaten, jos koira ei jakotilanteessa heti totellut käskyä tulla läpi vaan jäi jumittamaan, niin tilanne oli jo ohi. Häkitys oli kaikkien kohdalla ihan läpihuutojuttu. En tiedä miksi oli niin helpon näköistä. Näytti lähinnä siltä, että hyvä kun ohjaaja ehti avaamaan portin, niin lampaat olivat jo tunkemassa sisälle.

Perjantain karsinnan voitti hallitseva Euroopan Mestari Henrik Nilsson ja Bozz  ja oli mukava nähdä niiden suoritus. Finaaliin pääsi sekä perjantailta että lauantailta kahdeksan koiraa eli yhteensä 16. Illalla ajettiin yöpymispaikkaan nimeltä Klackbergsgården. Tämä oli ilmoitettu SM-kilpailujen ajaksi yhdeksi vaihtoehdoksi, joten lähes kaikki, yleisö ja kilpailijat, majoittuivat siellä. Bordercollieita siis riitti ;)

Lauantaiaamuna mentiin kilpailupaikalle taas aikaisin. P-paikkana toimi pelto, joka perjantain käytön ja sateiden jälkeen oli melko mutainen, mutta sinne ajettiin. Heti ensimmäiseksi nähtiin, kun yksi auto hinattiin traktorilla pois, kun oli jäänyt mutaan kiinni.

Lauantaina taisi olla 36 kilpailijaa. Katsottiin muutama rata ja päätettiin, että mennään hetkeksi takaisin nukkumaan ja tullaan myöhemmin katsomaan loput koirat. Iltapäivällä palattiin takaisin ja oltiin taas loppuun asti. Illalla, kun tultiin takaisin Klackbergsgårdeniin, oli siellä kaiketi jonkinlaiset viulunsoittokilpailut tms. ja porukkaa harjotteli ympäri taloa. Yksi porukka oli päättänyt pistää harjoittelupaikkansa pystyyn meidän oven taakse ja siinä ne soittelivat myöhään iltaan asti. Välillä kävivät kaiketi esiintymässä ja taas palasivat takaisin. Muutama harjoituskerta ehkä niiden pitää vielä ottaa, kun ei  ihan nuotilleen mennyt koko ajan.

Sunnuntaiaamuna ajettiin taas aikaisin kilpailupaikalle melkein rankkasateessa. Lauantaista viisastuneena autoja ei enää pyydetty ajamaan pellolle vaan ne jätettiin tienvarteen.

Finaalirata oli omaan silmään ihan tajuttoman vaikea, maksimiaika oli 25 min. Ensin yhden porukan haku noin parin sadan metrin päästä (ihan oma arvio, kun en muista), kuljetus porttien läpi ja sen jälkeen hakemaan toista laumaa. Hienosti suurin osa lähti sinne minne vihellettiin, vaikkei ne edes heti nähneet toisia lampaita. Sitten niiden kuljetus näiden odottavien luo ja siitä yhdessä porukassa eteenpäin. Kuljetus meni tosi kaukaa ja sisälsi pari porttia ja pari sillan ylitystä. Lopulta koira toi lauman ohjaajan luokse jakoympyrään. Siinä piti 16:sta lampaasta saada eroteltua viisi merkittyä lammasta. Tähän loppui monelta aika. Oli tosi vaikean näköistä. Jos tuosta suoriutui, piti häkittää ne viisi ja se näyttikin taas todella helpolta. Ei ehditty ihan kaikkia näkemään, mutta voittajan Sven Sognevikin ja MacRoyn suoritus nähtiin ja se oli kyllä hieno.

Sateessa lähdettiin ajamaan kohti Tukholmaa ja muutaman kaupunkikierroksen jälkeen löydettiin Viking Linen terminaali ja päästiin laivaan. Laitan kuvia, kunhan Sami ehtii niitä kamerasta purkaa.
Ensi vuonna uudestaan ja nyt olisi itsellä hirveä hinku päästä harjoittelemaan!