...vai olisiko sittenkin..? Mistäköhän sitä aloittaisi? Niin kuin epäilin, kortisonipiikistä ei ollut mainittavaa apua. Ontuminen pysyi poissa hetken, mutta toisaalta silloin ei myöskään liikuttu. Kyselin jälleen mahdollisia hoitovaihtoehtoja. Taas ehdotettiin nivelen lääkitsemistä, mutta tuosta ideasta en innostunut enää ollenkaan.

Päädyin siihen, että aloitan liikuttamaan vähitellen, koska liikkumattomuus on nivelrikkoiselle koiralle kuitenkin paha asia. Nyt ollaan liikuttu pääasiassa metsässä, maksimissaan puoli tuntia kerralla ja Hopi on irti. Liikkuu tosi nätisti ja saan metsässä kontrolloitua hyvin sen vauhtia eli ravaa eikä laukkaa.

Tanjalla käytiin kolmisen viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Hopi oli S-kirjaimen mallinen eli ihan vinossa. Saman ongelman totesi Piira viime talvena. Lisäksi oli muutenkin tosi kireässä kunnossa ja ensimmäisen kerran jälkeen ei edes voitu aloittaa jumppaharjoituksia. Toisen kerran jälkeen oli ontumatta viisi päivää, vaikka pääsi vahingossa riehumaan Ninnin kanssa oikein kunnolla. Tämä yllätti ihan totaalisesti. Ollaan nyt jumpattu päivittäin ja Hopilla on kyllä tosi huonossa kunnossa lihakset eikä pysy tasapainossa ollenkaan. Sen lisäksi olen nyt mahdollisuuksien mukaan yrittänyt sitä itse hieroa mahdollisimman usein. Vähän on ollut hankalaa, kun syyskuun viikot olen yötä päivää töiden takia Espoossa ja Helsingissä. Tämän viikon koirat olivat mukana, mutta viime viikon Turussa välillä äidin ja välillä Samin kanssa. Olivat kyllä molemmat jumpanneet Hopia ohjeiden mukaan :) Puolitoista viikkoa pitäisi vielä jaksaa ja sitten työt palautuvat normaaliin rytmiin.

Hämmentävää Hopissa on se, että jos se venyttelee kunnolla ylösnoustessaan, se ei onnu, mutta jos lähtee ilman venytyksiä liikkeelle, ontuu. Liikkuessaan se ei onnu ollenkaan vaan ainoastaan levon jälkeen. Olenkin miettinyt, että jos on vain niin totaalisen jumissa ja huonossa kunnossa, eikä nivelrikko enää varsinaisesti oireilisikaan...?

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa akupunktiossa. Mielenkiintoinen kokemus ja nyt laitan kaiken toivon siihen, että tämä auttaisi. Piikkejä laitettiin parisenkymmentä ja keskityttiin nimenomaan kipupisteisiin ja siihen, että saataisiin Hopi kaiken kaikkiaan rennommaksi. Kintereihin tuli muutamat piikit ja loput laitettiin selkään sekä vasempaan olkapäähän. Selässä reagoi vähän, mutta antoi laittaa nätisti. Olkapää oli melkoisen herkkä, meinasi refleksinomaisesti napata kiinni :/ Kaksi kertaa mennään vielä tämän jälkeen. Sunnuntaina mennään sitten vielä Tanjalle, joten paljon rentoutumista luvassa :)

Pientä lenkkeilyä siis jonkin verran ja muutaman kerran olen ottanut jotain tokojuttuja, parisen minuuttia kerrallaan. Aika kierroksilla Hopi on heti, joten paljon en uskalla mitään tehdä. Yritän nyt olla hysterisoimatta itse liikaa, mutta liikuttaa ja aktivoida kuitenkin järkevästi ja rauhallisesti. Aika näyttää...


Vähän seuraamista uskallettiin kokeilla.


..ja myös Ninnin kanssa :)


Ninni teki myös noutoja...




Sami kuvaili perinteisesti.