Blogin aiheet muuttuivat meidän osalta treeneistä sairaskertomuksiin. Motivaatiota tämän päivittämiseen ei pahemmin ole ollut, mutta kai näitä on hyvä johonkin kirjoittaa itselle muistiin.

Hopin ontuminen ei poistunutkaan odotetulla tavalla. Pari viikkoa sitten, kun Rimadyl-kuuri loppui, alkoi ontuminen uudestaan. Jalka ei kestänyt yhtään mitään ja muutaman sadan metrin kävely aiheutti näkyvän ontumisen. Talvio oli tietenkin taas lomalla, joten päädyin aloittamaan uudestaan Rimadylin syöttämisen ja ulkoilu ihan minimissä. Lomalta palattuaan Talvio kehoitti, että olkanivel olisi hyvä lääkitä uudestaan ja onneksi, hänen neuvojensa pohjalta, päästiin viime keskiviikkona Vettoriin, ettei tarvinnut ajaa Helsinkiin asti. Hopi rauhoitettiin (7.kerta tänä vuonna!!) ja niveleen tyrkättiin pitkävaikutteinen kortisonipiikki. Nyt ei ole taas ontunut yhtään, mutta toisaalta ollaan käyty ulkona edelleen vain pikaisesti. Omat odotukset siitä, että tuo kortisoni jotain auttaisi, ovat aika epäuskoiset, mutta katsotaan nyt.

Koska tänä vuonna terveitä kuukausia on ollut oikeastaan vain huhti-ja toukokuu ja nyt viimeiset kaksi kuukautta Hopi on ollut melkein täysin ilman liikuntaa, niin sillä on hävinneet lihakset kokonaan. Ja kun lihaksiston pitäisi tukea huonoa luustoa, mutta kun niitä ei ole ja ne vähäisetkin on totaalijumissa, niin ympyräähän tässä kierretään. Sain neuvoksi, että lisäisin liikuntaa nyt vain vähitellen. Useita kertoja päivässä ja vähän kerrallaan.

Nyt kun nivelessä ei enää pitäisi olla tulehdusta, niin aloitetaan myös asteittain kuntoutus. Ensi viikolla mennään käymään Tanjan luona, josta jo etukäteen isot kiitokset, että päästään tulemaan! Sannalle taas kiitos akupunktiovinkistä, johon ollaan kuukauden päästä menossa. Ja tiedoksi muuten, että löysin Turusta sitä tekevän eläinlääkärin, joten ei tarvitse tulla sinne pääkaupunkiseudulle asti. Toivon, että akupunktiosta olisi hyötyä kivunlievityksessä niin, ettei tarvitsisi käyttää kipulääkkeitä. Niistä kun tulee Hopille huono olo, maha sekaisin, jne.

Ainoana toiveena tällä hetkellä on, että Hopi kuntoutuisi sen verran, että jalka kestäisi suht normaalia, tasaista lenkkeilyä ja ettei sen tarvitsisi vielä aloittaa syömään kipulääkkeitä jatkuvasti. Jos tuohon päästään, kaikki muu on plussaa.

Vaihtelua tähän kotona olemiseen tuli viime viikonloppuna, kun käytiin Eyewitness-leirillä Vaasassa. Kivoja koiria ja kivoja ihmisiä. Mukava piristys itselle ja koiratkin olivat väsyneitä, vaikka Hopi ei mitään muuta saanutkaan tehdä kuin seurata muiden treenejä ja pientä seuraamista. Ninni sentään on ollut terve ja ollaan sen kanssa lenkkeilty yksikseen.