No niin, mönkään meni. Ajettiin Auraan jäljestämään, eri paikkaan kuin ennen. Hopille tehtiin noin alokasluokan pituinen jälki ja kuusi keppiä. Jälkien vanhenemisen aikana käveltiin tekemään esineruutu. Ei löydetty sopivaa paikkaa ja lopulta päädyttiin tekemään vaikeaan maastoon. Ruudusta tuli suunnilleen kisakokoinen ja molemmille koirille kaksi esinettä. Ensimmäiset löytyivät helposti, mutta kumpikin teki töitä tosi kauan toisen esineen kanssa. Maasto oli paikoin tiheää, kaatuneita puita ja puolimetristä varvukkoa. Hankala.

Jäljet ehtivät vanheta noin tunnin. Hopi lähti janalta takajäljelle, mutta käänsin sen takaisin. Alku näytti ihan lupaavalta, mutta sitten suht pian alkoi sekoilu. Maasto oli vaikea, tosi risukkoista ja korkeaa varvukkoa. Hopi vaikutti jotenkin tosi epävarmalta ja oli kadottanut jäljen ihan kokonaan. Muutamien pyörimisten jälkeen jälki taas löytyi ja hetken aikaa menikin ihan mukavasti. Mutta sitten taas hukkui ja Hopi ihan sekaisin. Ja taas hetken päästä löytyi uudestaan. Lopulta tuli keppi vastaan, mutta se oli jo 5. Elsi sanoi siinä vaiheessa, että miksi vedin Hopin ihan alussa jäljeltä pois...Auts, mulla ei ole mitään muistikuvaa, että olisin niin tehnyt, kun vaikutti kokonaan niin kaaosmaiselta tilanteelta. Vähänkö harmittaa, jos sen jälkeen tullut epävarmuus johtui musta.

Kepin jälkeen loppumatka oli ihan normaalia helppoa metsämaastoa, mutta Hopi sekoili siinäkin ja oli viemässä meitä läheiseen lampeen. Kiva. Onneksi oikea jälki taas löytyi ja samaten viimeinen keppi.

Kaksi kuudesta..hmm. No, harjoitukset jatkuu.