Olipa valaisevat paimennustreenit! Tajusin viimein, toivottavasti, minkälainen mun pitää olla, jotta paimennuksessa saadaan onnistumisia aikaan. Toinen juttu sitten kokonaan on se onnistunko, mutta ajatustasolla menee hyvin. :) Ongelma on aina ollut se, että takaraivossa kummittelee Hopin nuoruudessa tehdyt räjäytykset ja täysin hallitsematon meno. Lisäksi mulla on jostain syystä ollut utopistisena ajatuksena se, että lampaiden ja koirien pitäisi kävellä. Nyt, kun katsoin muiden menoa, niin ei koirat koskaan tuoneet lampaita hakukaaren jälkeen niin, että ne olisivat kävelleet. Siis vaikka koirat toimivat tosi hienosti ja hallitusti, niin ei ne lampaat kävele. Hmm...kesti aika monta vuotta tajuta se, vaikka olen aika paljon paimennusta nähnyt. ;)

Treenattiin kahteen kertaan. Ensimmäinen kerta meni periaatteessa hyvin, mutta oma mieli ei ollut kauhean leppoisa. Kuljettelin edestakaisin ja meni yhtä kivasti kuin lauantaina, mutta silti jokin tökki. Kimmon kanssa mietittiin hakukaaren harjoittelua ja neuvojen mukaan harjoittelen nyt niin, että jätän Hopin puoliväliin laumaa, aika lähelle ja lähetän sen siitä kaarelle. Aika nopeasti se saavuttaa tasapainon, jolloin laitan maahan. Tällä tyylillä se ei pääse ihan järjettömään vauhtiin. Ensimmäisellä kierroksella näitä väännettiin ja olin taas aika tuskainen.

Toinen kierros meni paljon paremmin. Olin itse rauhallisempi ja puolikkaat hakukaaret saatiin sujumaan aika kivasti. Kuljetukset oli mun mielestä tosi kauniita. Hopi piti etäisyyttä, flänkkäsi nätisti ravaten ja meni maahan samantien. Tykkäsin kovin siitä miltä se näytti, sen ilmeestä! Nyt vaan pitää ihan oikeasti muistaa olla itse rauhallinen muuten ei tule mitään.

Tuttujen koirien lisäksi mukana oli muutama pentu, Vissla ja Halli. Oli pitkästä aikaa mukava nähdä miten pentujen kanssa aloitetaan paimennus. Pohdittiin laitumen reunalla erilaisia tapoja ja sain itse paljon ajateltavaa, joita voin onneksi ihan rauhassa miettiä, jos pääsen sitten joskus toteuttamaan uuden pennun kanssa...