Blogin aiheet muuttuivat meidän osalta treeneistä sairaskertomuksiin. Motivaatiota tämän päivittämiseen ei pahemmin ole ollut, mutta kai näitä on hyvä johonkin kirjoittaa itselle muistiin.

Hopin ontuminen ei poistunutkaan odotetulla tavalla. Pari viikkoa sitten, kun Rimadyl-kuuri loppui, alkoi ontuminen uudestaan. Jalka ei kestänyt yhtään mitään ja muutaman sadan metrin kävely aiheutti näkyvän ontumisen. Talvio oli tietenkin taas lomalla, joten päädyin aloittamaan uudestaan Rimadylin syöttämisen ja ulkoilu ihan minimissä. Lomalta palattuaan Talvio kehoitti, että olkanivel olisi hyvä lääkitä uudestaan ja onneksi, hänen neuvojensa pohjalta, päästiin viime keskiviikkona Vettoriin, ettei tarvinnut ajaa Helsinkiin asti. Hopi rauhoitettiin (7.kerta tänä vuonna!!) ja niveleen tyrkättiin pitkävaikutteinen kortisonipiikki. Nyt ei ole taas ontunut yhtään, mutta toisaalta ollaan käyty ulkona edelleen vain pikaisesti. Omat odotukset siitä, että tuo kortisoni jotain auttaisi, ovat aika epäuskoiset, mutta katsotaan nyt.

Koska tänä vuonna terveitä kuukausia on ollut oikeastaan vain huhti-ja toukokuu ja nyt viimeiset kaksi kuukautta Hopi on ollut melkein täysin ilman liikuntaa, niin sillä on hävinneet lihakset kokonaan. Ja kun lihaksiston pitäisi tukea huonoa luustoa, mutta kun niitä ei ole ja ne vähäisetkin on totaalijumissa, niin ympyräähän tässä kierretään. Sain neuvoksi, että lisäisin liikuntaa nyt vain vähitellen. Useita kertoja päivässä ja vähän kerrallaan.

Nyt kun nivelessä ei enää pitäisi olla tulehdusta, niin aloitetaan myös asteittain kuntoutus. Ensi viikolla mennään käymään Tanjan luona, josta jo etukäteen isot kiitokset, että päästään tulemaan! Sannalle taas kiitos akupunktiovinkistä, johon ollaan kuukauden päästä menossa. Ja tiedoksi muuten, että löysin Turusta sitä tekevän eläinlääkärin, joten ei tarvitse tulla sinne pääkaupunkiseudulle asti. Toivon, että akupunktiosta olisi hyötyä kivunlievityksessä niin, ettei tarvitsisi käyttää kipulääkkeitä. Niistä kun tulee Hopille huono olo, maha sekaisin, jne.

Ainoana toiveena tällä hetkellä on, että Hopi kuntoutuisi sen verran, että jalka kestäisi suht normaalia, tasaista lenkkeilyä ja ettei sen tarvitsisi vielä aloittaa syömään kipulääkkeitä jatkuvasti. Jos tuohon päästään, kaikki muu on plussaa.

Vaihtelua tähän kotona olemiseen tuli viime viikonloppuna, kun käytiin Eyewitness-leirillä Vaasassa. Kivoja koiria ja kivoja ihmisiä. Mukava piristys itselle ja koiratkin olivat väsyneitä, vaikka Hopi ei mitään muuta saanutkaan tehdä kuin seurata muiden treenejä ja pientä seuraamista. Ninni sentään on ollut terve ja ollaan sen kanssa lenkkeilty yksikseen.

Viikko menty Hopin kanssa remmissä ja pääasiassa kävelty "korttelin ympäri" lenkeillä. Ei onnu enää yhtään, mutta liikkeelle lähtiessä on vielä vähän jäykän oloinen. Nyt lisätään vähitellen lenkkien pituutta.

Tokoliikkeet ollaan kaivettu jostain muistien lokeroista ja sisällä harjoiteltu kaukoja, kapulan pitämisiä ja sivulletuloja. Ulkona tehtiin viikonloppuna tunnari, edellinen taisi olla vuosi sitten pm-kisoissa..Tauosta huolimatta meni hyvin. Tarkisti viereiset ja toi oman.

Eilen Sanna pyysi avuksi Maisaareen, kun siellä olivat lampaat karanneet aitauksesta. Mentiin koirien kanssa ensin Rymättylään ja sieltä lähdettiin veneellä Maisaareen. 15 lammasta ja noin pari sataa hehtaaria saarta, ei mitenkään ihan helppo homma. Pari tuntia meni kaiken kaikkiaan lampaiden etsimisessä ja niiden kuljettamisessa takaisin laitumelle. Ninni ja Hopi viettivät sen ajan veneessä.

Illalla mentiin vielä Ruissaloon, kun lampaat piti siirtää laitumelta toiselle. Outi tuli avuksi Takun kanssa ja me oltiin Hopin kanssa vain porteilla vahteina. Outille vielä iso kiitos avusta!

Tänään mentiin taas Rymättylään, mutta tällä kertaa Katjan luokse. Koirat saivat olla koko ajan ulkona ja vaikkei mitään fyysistä toimintaa niille ollutkaan tarjolla, ovat ne nyt silti väsyneitä. Itse autoin Katjaa karitsojen punnitsemisessa ja yksi tuttipullokaritsa olisi voinut mun puolesta vaikka muuttaa meille. Se oli tosi erikoisen värinen, kirjava, ja niin söötti, kun kulki koko ajan ihan kantapäiden takana. Lisäksi sain oppitunnin hevosen käsittelystä laitumella. Ikuinen hevosenpelkääjä alkoikin yhtäkkiä olla suht luontevasti laitumella :)

Kesälomasta tuli sitten samalla lomaa myös kaikesta koiraharrastamisesta. Hopin ontuminen meni hetkellisesti ohi, mutta palasi takaisin. Ontui tai ontuu vasenta etujalkaa aina hetken liikkeelle lähtiessään. Talvion lomalta paluuta odotellessa otettiin ihan rauhallisesti eikä harjoiteltu mitään. Mökillä oltiin viime viikolla ja siellä koirat saivat olla ulkona ja käydä uimassa. Lisäksi vietettiin koiratonta aikaa pyöräretkellä saaristossa, mikä tuli erittäin tarpeeseen ja sai unohtamaan työt ja muut arkirutiinit.


Mökillä käytiin veneilemässä ja aluksi koirat jaksoivat olla vielä pirteitä...


Tässä alkoi jo veneily vähän puuduttamaan...


Ninni kyllästyi ensin...


ja lopulta myös Hopi.


Koirat havahtuivat taas hetkeksi, kun läheltä lähti lentoon joutsen.


Ja pyöräretkellä olleen lauttamatkan aikana päästiin näkemään läheltä, kun lokki jahtasi merikotkaa. Lisäksi törmättiin harmaahaikaraparveen, kaiketi kanahaukkapariskuntaan ja niiden pesään, useampaan peuraan ja Maarianhaminassa olleessa Lilla Holmenissa kaneihin :) Sami kuvaili näitä kaikkia.

Tänään mentiin siis Talviolle. Vasen etujalka ihan jäykkä eikä liikkunut oikein mihinkään suuntaan. Otin mukaan tammikuussa otetut kuvat, mutta päätettiin siitä huolimatta kuvata olkapäät uudestaan. Siellä sitten näkyi vanhaa kalkkeumaa, luupiikkejä ja nivelrikkoa. Molemmissa olkapäissä näkyi suunnilleen samat asiat, vaikkei oikea puoli olekaan vaivannut. Tilanne on kuitenkin kuulemma stabiili eli ei tällä hetkellä etene mihinkään.

Tämän hetkisen ontumisen aiheuttaa nivelessä oleva tulehdus. Tilanne on voinut tulla esimerkiksi siitä, että nivel on venynyt ääriasentoon. Oma epäilys on, että paimennuksen yhteydessä näin on käynyt, kun silloin oli vielä satanut ja oli liukasta. Sen treenin jälkeenhän ontuminen alkoi.

Hopille annettiin useampia niveltä auttavia piikkejä, kortisonia ja kipulääkettä. Kotiin saatiin muutamia purkkeja nivelvalmisteita ja Cartrophen-piikkejä. Cartrophen-kuurin voi uusia, mikäli ontuminen ilmestyy joskus myöhemmin takaisin. Nyt siis oletetaan, että ontuminen poistuu. Hopi on lisäksi etupäästä ihan jumissa, mutta se hoidetaan kuntoon, kunhan tulehdus saadaan ensin kuriin.

Jatkoelämästä kysyin ohjeita ja vastauksena oli, että ihan normaalia elämää, mutta harrastusten ja rasitusten osalta järjen käyttö on sallittua. Pari viikkoa mennään remmissä ihan rauhallisesti ja sitten katsotaan.

Eli, tällä hetkellä täytyy toivoa, että jalka tulee kestämään sitä normaalia elämää ja ontuminen loppuu. Hyvästit voi heittää tälle syksylle suunnitelluille pk- ja vepekokeille. Pk-kisaaminen tulevaisuudessa näyttää muutenkin tällä hetkellä aika epätodennäköiseltä tottiksessa olevien esteiden takia. Jäljestys sinänsähän on ihan ok. Paimennus on suuri kysymysmerkki. Ääriliikkeiden tekemistä pitäisi välttää ja niitähän siinä väkisinkin tulee. Lisäksi kun paimennetaan pääasiassa luonnonlaitumilla, jossa on paljon kuoppia, niin riski jalan vääntymiseen vaan kasvaa. Tokoa sentään voisi tehdä kaiketi melko huoletta.

Plaah, ottaa aivoon aivan valtavasti. Tämä vuosi on mennyt Hopin terveyden osalta niin metsään kuin vain voi mennä. Alkuvuodesta ensin kolme kuukautta sairaana kitarisojen takia, alkukesästä antura auki ja nyt tämä. Harrastusvuosiakaan ei meillä ole enää pahemmin jäljellä, kun ei ne olkapäät tuosta paremmaksi muutu.

Katja ja Siia olivat samalla reissulla mukana otattamassa virallisia kuvia. Lonkat, kyynärpäät ja olkapäät olivat kaikki täysin puhtaat eli onnittelut Katjalle vielä terveestä koirasta! Vertailtiin samalla koirien olkapääkuvia ja olihan niissä eroa.

Masentavaa katsoa, kun koira joka rakastaa juoksemista ja tekemistä joutuu tyytymään sohvakoiran osaan. Että inhoan näitä luusto-ongelmia!!

 

Eilen käytiin pitkästä aikaa vepeilemässä. Harjoiteltiin -vientiä- taas. Sami jäi rannalle ja me soudettiin n. 10 m päähän. Tästä matkasta sujui hyvin. Toisella toistolla aavistus pidemmälle ja meni myös hyvin.

Seuraavalla kierroksella tehtiin veneen haku. Soudettiin kisamatkan päähän eli 30m. Jostain syystä Hopille tulee nyt tuosta matkasta rimakauhu ja se ei lähde yhtä varmasti kuin ennen. Huusin pari kertaa, kun se ei heti lähtenyt. Veneen hinaaminen rantaan meni hyvin ja Hopi suuntasi vielä tolppien väliin, vaikka suora linja olisi ollut niiden ohi. Eli on oppinut jotain uutta!

Kolmannella kerralla vielä vientiä. Ensimmäinen kerta n. 15m ja meni hyvin. Toisella kerralla mentiin pidemmälle eikä meinannut lähteä millään. Huusi kapula suussa rannalla eli into oli kova, mutta uskallusta ei tarpeeksi. Huusin hetken, mutta Jaana totesi veneessä, että nyt vaan odotetaan eikä huudeta mitään. Ja lopulta Hopi lähti :) Tehtiin vielä yksi toisto läheltä ja ei mitään ongelmia. Tietty metrimäärä aiheuttaa nyt sen rimakauhun. Ei tarvitse kuin yhden veneen mitan mennä kaeummaksi, niin ei lähde.

Tänään käytiin Ruissalossa siirtämässä lauma taas laitumelta toiselle. Meni vauhdilla ja nopeasti. En halunnut tuollaisen määrän kanssa treenata sen kummempia ja lampaillakin näytti taas olevan kiire uudelle laitumelle.

Hip hei, tänään oli viimeinen työpäivä ja kesäloma alkoi!! Neljä viikkoa lomaa, on sitä odotettukin :)))


Kuva Sirpa Saari

Pikainen matka Tukholmaan tehty. Rankka matka ja tuli nukuttua liian vähän, mutta onneksi seura oli sen verran mukavaa, että on taas naurettu varastoon :)

Kiersin myyntikojut moneen kertaan läpi ja viiden kassin kanssa tulin takaisin. Joidenkin rotujen kehiä seurattiin hetken aikaa, mutta pääasiassa oltiin tokokehän vierellä. Eilen kilpaili 25 koirakkoa, joista kolme oli suomalaisia. Rotulista oli vähän tylsä, kun bordercollieiden lisäksi oli ainoastaan viisi muun rotuista koiraa. Kehän laidalla tuntui kuin olisi ollut Suomessa, kun niin moni tuttu oli myös seuraamassa. Hienoja suorituksia, joista muutamat jäivät erityisesti mieleen.

Tänään illalla Sami kävi tekemässä Hopille jäljen meidän lähimetsään. Tarkoituksella testattiin vähän vaikeampaa maastoa, jossa on hajuja ym. häiriöitä enemmän kuin isommissa metsissä. Jäljelle tuli mittaa 450m, jana n. 20m, matkalle kuusi pientä keppiä ja jälki vanheni noin tunnin. Viime kerran jälkeen huomasin, että lähes aina ollaan sattumalta lähdetty janalta vasemmalle, joten halusin lähteä oikealle.

Hopi otti janalta takajäljen vasemmalle eli olipa hyvä, että tehtiin toiseen suuntaan. Käänsin ympäri ja jatkettiin. Vauhti oli aika hurja, mutta ei silti kaahannut. Alussa huomasi hyvin, että on muitakin hajuja, kun Hopi tarkisteli jonkin verran ja ei ihan pysynyt jäljen päällä. Aika pian tuli pururadan ylitys. Se meni tosi hyvin, ihan suoraan toiselle puolelle. Sieltä löytyi ensimmäinen keppi. Sen jälkeen taas tien ylitys, joka meni yhtä mallikkaasti. Vähän aikaisemmin oli pari lenkkeilijää juossut siitä, joten taatusti oli muita hajuja.

Maasto oli aika vaihtelevaa, välillä kallioista ja välillä korkeaa varvukkoa. Loppumatkasta Hopi alkoi mennä tarkemmin ja tältä matkalta löytyivät kolmas sekä neljäs keppi. Näiden jälkeen piti mennä kalliolta alas eikä ollut ihan helppoa laskeutua, mutta Hopi meni hyvin. Viides keppi löytyi aika pian sen jälkeen. Viimeisellä kepillä Hopi kurvasi ensin Samin paluujäljelle tielle, mutta pienen etsimisen jälkeen löysi kepin. Nyt on pari viimeistä kertaa mennyt ihan hirmu hyvin ja olen tosi iloinen. :) Tänään oli vielä paljon uusia, vaikeampia juttuja ja siitä huolimatta Hopi löysi kaikki kepit.