...ja meidän kohdalla se tarkoitti taas avustamista lampaiden siirrossa rauhallisemmille laitumille. Eilen mentiin illalla auttamaan Sannaa ja Mikkoa Ruissaloon. Ensimmäiseksi siirrettiin kävelytien vieressä olevalta pitkältä laitumelta 24 lammasta pidemmälle Ruissaloon, Kuuvaan. Lampaiden seurana oli taas hanhia, reilusti yli sata, ja ehkä jossain syrjemmällä vähän puhtaampaa ruohoa. Saavat aika hyvin liattua rannat.

Lampaat olivat asettuneet juuri sopivasti ja ei tarvinnut ottaa edes koiraa avuksi, kun menivät kokooma-aitaukseen ja siitä itse autoon. Ajoimme Samin kanssa edeltä Kuuvaan, kun siellä olevat kaksi laumaa piti yhdistää ennen uuden tuloa. Hopin kanssa haettiin valkoinen lauma, laitettiin kokooma-aitaukseen ja siitä tien yli mustien kanssa samalle puolelle. Hopi oli oikein näppärä apu, mutta ei taas kauheasti kuunnellut mitä sanoin ja maahan ei tainnut mennä kertaakaan kunnolla. Argh! No, tuossa ei ollut aikaa hioa. Saatiin lampaat sopivasti siirrettyä juuri, kun Mikko ja Sanna toivat tyhjälle laitumelle siirrettävän porukan. Avattiin takaovi, mutta yksikään ei uskaltanut tulla ulos. Mikko siinä vähän yritti ohimennen tuuppia ulos, mutta ei liikettäkään. Sanna kävi samalla päästämässä Miinan, joka tunki auton taakse, pari sekuntia ja lauma oli pihalla. On se koiran kanssa helppoa.

Kuuvasta ajettiin vielä takaisin Tammenterhon kohdalla olevalle laitumelle ja sieltä haettiin 12 lampaan lauma. Ne juoksivat melkein itse autoon, mutta Hopi sai vähän avustaa. Asta ja Ninni toimivat katsojina. Asta oli jopa ihan hiljaa ja seurasi vain tarkkaavaisena.

Kotiin tullessa pysähdyttiin Prismaan ja jäin koirien kanssa autoon odottamaan. Otin P-paikalla pikaisesti tokoa. Astan kanssa, yllätys yllätys, seuraamista ja niitä liikkeelle lähtöjä. Mikälie ajatuskatkos edellisellä kerralla oli, mutta nyt lähti jokaisella kerralla hyvin mukaan. Muutenkin seuraaminen oli oikein kivan oloista! Täyskäännös oikealle voisi olla tiivimpi ja mietinkin, että pitäisikö tehdä se vasemman kautta, kun Asta heittää itsensä aika pienessä tilassa ympäri, joten siitä voisi tulla ihan ok näköinen.

Kerran luoksetuloa suoraan eteen. Hyppäsi vasten, ups. Hopin kanssa seuraamista. Paimennus ei sitten ollut vaikuttanut ilmeisesti mitenkään, koska kiehui ja piippasi. Voi ärsytys! Hiljeni kyllä, mutta eipä se paljon lohduta. Tein välissä kaukoja ja uudestaan seuraamista, parempi. Täytyy miettiä toimintasuunnitelma kisoja ajatellen, kun siellä seuraaminen on melkein aina se ensimmäinen liike.

Lauantai vietettiin kokonaisuudessaan Rymättylässä tai itse asiassa tultiin takaisin kotiin vasta sunnuntain puolella. Asta leikki koko päivän Elsan kanssa ja välillä parivaljakko oli pakko laittaa pakkolevolle, kun kumpikaan ei meinannut lopettaa. Aika kivasti leikkivät yhdessä ja Elsa kyllä sanoi pontevasti vastaan, jos Astalla otteet kovenivat. Astalle tulee vielä hikiset paikat, kun Elsa tuosta hieman kasvaa Käytiin myös uittamassa koiria ja kaiken kaikkiaan oli oikein ihana päivä! Alla pari Samin ottamaa kuvaa Elsasta.

Pariin kertaan käytiin myös lampolassa niillä samoilla karitsoilla kuin keskiviikkonakin. Menin ensimmäisellä kerralla Sannan kanssa kahdestaan. Ihmettelin, kun Asta ei reagoinut mitenkään maahan-käskyyn, vaikka miten yritin. Jonkun aikaa sitä hoettuani tajusin, että käytin sille Hopin käskyjä. Ihmekös tuo, ettei toinen mennyt "alas"-käskystä maahan, kun ei ole koskaan sitä kuullut. Tyhmä minä. No, otettiin sitten omat käskyt käyttöön ja johan sujui. Muuten meni oikein hyvin, samalla tavalla kuin keskiviikkona.

Toisella kerralla menin itse ensin hetken aikaa ja sitten Sami tuli ohjailemaan. Yritettiin kokeilla oikealta kiertämistä, kun vasen sujui jo niin hyvin, mutta se vaatii enemmän töitä. Lopussa väsymys alkoi jo painamaan ja Sami lopettikin siihen. Astan kohdalla väsymys tarkoittaa sitä, että se ei ota käskyjä vastaan enää kovin hyvin ( ei tosin onneksi aloita sikailemaan ) ei tule pois lampailta vaan haluaa vaan jatkaa ja jatkaa. Hyvä sinänsä, ettei lyö hanskoja tiskiin, mutta sitten se pitää hakemalla hakea pois.

Piipahdettiin vielä illalla Katjan ja Alarin luona. Heillä oli karitsoinnit käynnissä ja päästiin näkemään ihan vastasyntyneitäkin. Ahvenanmaalaiset ovat kyllä niin suloisia. Niissä on niin paljon hauskoja värejä Tässä muutama kuva niistäkin.

Sunnuntai vietettiin kokonaan kotona. Oma piha on kyllä niin huippujuttu. Koirat menevät aamulla ulos ja tulevat illalla sisään. Illalla, kun oli jo vähän viileämpää tehtiin pikaisesti tokoa. Asta seurasi muuten hyvin, mutta liikkeelle lähtiessä jäi vain istumaan. Jos lähdin oikealle tai vasemmalle, lähti mukaan, mutta suoraan eteenpäin kulkiessa ei. Teemana siis jatkossa liikkeellelähdöt eteenpäin. Lisäksi luoksetulo suoraan eteen ja nyt törmäsi. Tässä kohtaa hyvä, ehkä. Muutama kaukojen vaihto, ok.

Hopin kanssa seuraamista, piippasi, huomautin, ok. Idari kokonaisuudessaan, ei korjattavaa. Kaukokäskyjä leikkien, tosi hyvät.

Meillä aiheet vaan toistavat itseään, paimennusta ja tokoa.

Eiliset paimennustreenit olivat Piikkiön sijasta vaihteeksi Carolan luona Kirjalassa. Laidun oli aika haastava, koska ruoho oli niin pitkää ja lampailla oli kova veto aukealta alueelta metsään ja kallioille. Todettiin sitten, että me jätetään tällä kertaa Astan kanssa harjoitukset väliin. Hopinkaan kanssa en jaksanut mennä kokeilemaan. Käytiin kuitenkin porukalla uittamassa koiria. Yhdeksän bordercollieta kerralla

Tänään käytiin treenaamassa Evan kanssa. Asta aloitti seuraamisella. Evan mielestä oli kivan näköistä, kulki suorassa ja oli innokas. Tämä oli mukava kuulla! Sitten pari kertaa vauhtinoutoja, ok. Lopuksi yksi luoksetulo, Evan pitäessä kiinni. Meni hyvin. Tämän enempää ei tehty, taisin itse hyytyä kuumuuteen.

Valle ja Hopi tekivät p.istumisen yhdessä. Molemmat istuivat kuin patsaat, joten ei huomauttamista. Hopi teki omalla vuorollaan ensin ruutua. Ruutuun mennessä vähän hidasti vauhtia, kun ympärillä oli nauhat. Toisella toistolla ennakoi merkillä pysähdystä oikein kunnolla. Meni lopulta oikeaan kohtaan, mutta otettiin uusiksi. Tämän jälkeen merkki ja ruutu ok.

Sitten ohjattua kerran, jossa haki vasemman. Tosi hyvä! Palautusvauhti voisi olla aavistuksen nopeampi, mutta se on sitten sitä hienosäätöä. Lopuksi Evan käskyttäessä seuraamista. Oli hiljaa, mutta painoi.

Lopuksi porukalla pienelle lenkille lähimetsään.

Kotona taas. Asta oli vaihteeksi alkuviikon mukana Espoossa. Suht rauhallisesti se jaksaa olla omissa oloissaan työpäivien ajan, vaikka tänään alkoi jo raja selvästi tulla vastaan. Päivien aikana saatiin taas harjoitella lukuisia kertoja muiden koirien, rullaluistelijoiden, pyöräilijöiden, ym. kulkijoiden ohituksia. Muiden koirien kohdalla me vaihdetaan suosiolla kadun puolta ja harjoitellaan siellä. Tuolla on todella paljon koiria ja vallalla kunnon villin lännen kulttuuri. Kaikki ovat kaikkien kavereita (toisaalta onneksi), fleksit viuhuvat ja muuta yhtä vauhdikasta. Kerran olen jo hyppinyt twistiä yhden tiibetinspanielin fleksin kanssa, kun se juoksi mun ympäri ja mummeli kelautui jostain perästä paikalle.

Tokoa harjoiteltiin sekä maanantaina että tiistaina muutamiin otteisiin. Sisällä harjoiteltiin metallikapulan nostamista. Hiukan oli ällöttävää. Tavallisen kapulan pitoa, meni taas hyvin. Sivulletuloja ja siirtymisiä, ok. P.istumista muutaman kymmenen sekunnin ajan, pysyi nätisti. Sitten vielä eteentuloja. Haluaisin, että tulee lähemmäksi ja lujempaa. Liikkeestä maahanmenoja, meni hienosti.

Ulkona tehtiin p.oloa minuutin verran. Häiriöinä muutama ohikulkeva ihminen. Pysyi hyvin, tosin taas laittoi pään maahan. Sitten kaukokäskyjä, ok. Seuraamista ja lelulla aika paljon riehumista. Sivullaoloja, joista jälleen lelu palkaksi. Lopuksi liikkeestä seisomista. Pysähtyi hyvin.

Tänään ajoin töistä suoraan Rymättylään. Asta pääsi leikkimään kahden pennun kanssa, shelttipentu Totin ja Sannan ja Mikon uuden bordercolliepennun Elsan kanssa. Välillä piti hiukan hillitä, kun kokoeroa on toistaiseksi vielä aika paljon ja Asta on tottunut niin rajuihin leikkeihin.

Leikkimisten jälkeen mentiin lampolaan. Sanna halusi nähdä miten Asta menee. Sanoin, että nyt mennään sitten varmaan tuhatta ja sataa. Somerolta saatujen vinkkien pohjalta päästiin nyt kokeilemaan sellaista överisuurta laumaa. Lampolassa oli kolmen kuukauden ikäisiä karitsoita 106 kappaletta. Näyttää laumana kyllä huomattavasti paljon pienemmältä kuin oikeasti on. Kierrettiin ensin laumaa vasemmalta seinän vierustaa. Asta yritti kiertää oikealle lampaiden päiden puolelle. Eipä saanut tahtoaan läpi. Sopivassa vaiheessa päästin irti ja Asta kiersi taakse. Sieltä se lauman lähtiessä liikkeelle yritti ensin rynniä tuttuun tyyliin eteen. Se ei sisällä onnistunutkaan niin helposti ja sain Astan käännettyä taakse. Se selvästi joutui miettimään ihan hirveän paljon, kun lampaita oli niin paljon eikä juoksemalla olisi saavuttanut mitään.

Muutamien toistojen jälkeen päästiin kiertämään seinän vierustaa yhdessä ilman remmiä ja Asta vaan reippaasti tunki eikä yrittänyt kiertää ollenkaan. Saatiin pari tosi hienoa "kuljetuspätkää" ja se oikeasti alkoi pitämään huolta, että kaikki lampaat lähtivät liikkeelle eli ts. hoiti sen oman päätynsä ja minä oman. Ihan superhieno olo! Astan ilme olisi pitänyt saada videolle, kun näki miten sillä raksutti eikä kaikkea voinutkaan korvata vauhdilla. Lisäksi olin hyvin tyytyväinen siihen, että tuollaisissa rauhallisissa tilanteissa se ei kertaakaan edes yrittänyt napata lampaita, vaikka ne siinä ihan nenän edessä kulkivatkin. Eli olin onneksi ihan väärässä, ei mentykään kaasu pohjassa. Viikonloppuna uudestaan Kiitos, kiitos Sanna!

Lopuksi kuvia Annikan huhtikuussa pitämältä kurssilta. Kiitos kuvista Arttu!

Kaikki kuvat on ottanut Arttu Syrjänen

Viikonlopun aikana ollaan tokoiltu ahkerasti. Astan kanssa harjoiteltiin kapulan nostoja ja vauhtinoutoja, molemmat hyvin. En ole vähään aikaan tehnyt pitotreenejä, joten tehtiin niitäkin. Tähän mennessä Asta on tiputtanut kapulan melkein heti, mutta nyt piti ja piti ja piti. Jotenkin on sisäistänyt homman. Hieno juttu.

Seuraamista, ok edelleen. Aavistus voisi olla edempänä, mutta olen tyytyväinen. Luoksetuloissa teemana eteentulo. Autettuna nameilla ok, lelun kanssa alkaa tuijottamaan. Liikkeestä seisomista. Paranee koko ajan. Paikallaoloa sisällä, 2 minuuttia. Laittoi pään puolessa välissä maahan, joten mietin, että pitäisikö opettaa pään laitto maahan ihan koko ajaksi.

Hopin kanssa seuraamista, oli hiljaa. Idaria, hyvin. Luoksetuloa sekä stoppien kanssa että suoraan. Maahanmeno vähän hidas. Kaukokäskyjä läheltä peruutusten kanssa. Sivulletuloharjoituksia. Paikallaolotreeniä pitäisi taas alkaa ottamaan, lähinnä istumista.

Tänään vietettiin päivä Ruissalossa. Ensin käväistiin lampailla. Sanna ja Mikko olivat tuoneet uuden lauman, joka on parempi (=kesympi) kuin toinen. Paikalle tuli sattumalta harrastelijakuvaaja, joka halusi kuvata Hopia. Hetken aikaa pyörittiin. Hopi sikailee edelleen, se kuuntelee vain puoliksi hidastus tai maahanmenokäskyjä. Sitten Astan kanssa. Sai olla irti, mutta tehtiin myös liinassa harjoituksia. Vauhtia riittää, mutta kyllä sieltä välähtää niitä rauhallisempiakin hetkiä. Näilläkin lampailla meni hyvin maahan. Siihen pitää olla tosi tyytyväinen. Liinassa sai harjoiteltua hyvin hitaasti kulkemista ja seisomaan jäämistä.

Laitumelta lähdettiin kävelemään rantaan. Asta pääsi ensimmäistä kertaa mereen uimaan. Nyt se osaa jo uida niin kuin koiran kuuluukin  Tässä muutamia kuvia lenkin varrelta.

Takaisin tullessa tehtiin vielä kaikille koirille viestitreenit. Pk-puolen osalta ollaan vietetty hiljaiseloa, kun kaikkea ei vaan ehdi, mutta silloin tällöin yritetään jälkeä ja viestiä tehdä. Asta juoksi neljä kertaa. Kolmannella osuudella Ninni alkoi haukkumaan perään, jolloin Asta pysähtyi katsomaan, mutta jatkoi matkaa Samin luokse. Kaikkien harjoitukset menivät ihan hyvin, matkakin tosin oli lyhyt.

Asta täytti tänään jo 9kk. Sen kunniaksi punnitus ja mittaus sekä kasvukuvia. Korkeutta on ainakin 49,5cm, ehkä jopa 50cm. Tämä pitäisi taas varmistaa. Painoa on 13,5kg.