keskiviikko, 1. elokuu 2012

Blogi siirtyy

Vuodatus oli jymähtänyt loman aikana ja hip hei, kaikki kuvat vuodesta 2009 eteenpäin hävinneet. Onneksi kuvat ovat muualla tallella, mutta kyllä ottaa päähän. Päätin, että blogi vaihtaa paikkaa ja se löytyy jatkossa täältä.

torstai, 28. kesäkuu 2012

Vähän edes päivitystä


Kesä menee niin vauhdilla, ettei  blogia ehdi päivittämään. Meillä on ollut hirveä kiire ja hässäkkä remontin kanssa, mutta toistaiseksi deadline oli juhannuksena ja syksyllä jatketaan taas sisällä. Minähän en varsinaiseen remonttiin osallistunut vaan olen huolehtinut ”naisten hommista”; siivonnut jälkiä ja tehnyt ruokaa   Huomenna on edessä vielä yksi työpäivä ja sitten neljä viikkoa lomaa. On sitä odotettukin!!

Koirien kanssa olen treenaillut pääasiassa tokoa ja agilitya. Paimentamassa ollaan käyty noin pari kertaa viikossa, mutta kun ei ole omia lampaita takapihalla, niin ei ehdi usein harjoittelemaan. Tokoa ja agia on sen vuoksi niin paljon helpompi tehdä. Paimennuksessa olen kokenut tunteita laidasta laitaan. Vähän on ristiriitaiset fiilikset, kun haluaisin paimentaa paljon enemmän, jotta kaikki osapuolet kehittyisivät, mutta toisaalta haluaisin omia lampaita, jotta voisi ajatella, että koiraa käyttää ihan oikeissa töissä. Onhan meistä nytkin käytännön apua Raision laskennoissa ja Astasta syksyn lampaiden hakureissuilla saarista, mutta silti. Jollei olisi noita, niin ihan huvikseen en tuota lajia varmaan harrastaisi, kun kyseessä on kuitenkin elävät lampaat, jotka mun harrastamisen takia joutuvat paimennukseen mukaan. Tällaisia asioita olen viime aikoina pohtinut. Paimennusharrastuksen eettisyyttä.

Entin kanssa ollaan hiottu ylempien luokkien liikkeitä ja vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä kaukojen osalta. Ratkaisu oli niinkin yksinkertainen asia, kuin takapalkka. En ole koskaan ennen sitä juurikaan käyttänyt ja olen nähnyt paljon jumittavia koiria, joten en edes ajatellut sitä vaihtoehtona. Entti tosin ei tokossa jumita mitenkään, joten hyvin olisin voinut sitä aikaisemminkin miettiä. P.olon pään laittaminen maahan on parantunut myös huimasti. Kiitos Christan vinkkien!

Astan kanssa ollaan treenattua vuorostaan agilitya. Käväistiin myös TSAU:n Juhannuskisoissa kolmen startin verran. Tuloksina 10, 15 ja HYL. Yllättäen mun omia ohjausmokia. Saisi edes yksi nolla tulla, niin tulisi vähän onnistumisen tunnetta. Ekalla radalla Asta oli kääntymässä ihan oikein yhdelle hypylle, mutta jostain kumman syystä rääkäisin sen pois sieltä. Kuvittelin jotenkin, ettei se sinne käänny, mutta kääntyipä. Ja kun se on aika kuuliainen radalla, niin tuli sitten kiltisti pois esteeltä. Tyhmä minä! Käännätin sen hypylle  takaisin niin sen vierestä, että rima tuli alas. Toisen riman edessä olin sitten taas ihan suoraan itse, joten sekin tuli alas. Muilla radoilla vähän samanlaisia ongelmia. Kolme pudonnutta rimaa ratojen aikana ja jokaisen kohdalla mokailin itse ihan törkeästi. Ihme, että Asta suostuu vielä tulemaan radalle mun kanssa! HYL-radalla olin ajatellut päästää Astan tarkoituksella hypyiltä vähän pidemmälle ennen kääntymistä, jotta saan sille mahdollisimman suoran keppikulman. Arvioin vauhdin ja märän nurmen liukkauden vähän pieleen ja putkeenhan se sujahti. Keppikulmia pitää nyt harjoitella extrapaljon! Suorilla osaan jarruttaa Astan ensimmäiseen väliin, mutta vinot on pahoja.

Loppuanalyysina; meille sopii useampi rata saman tai seuraavan päivän aikana. Itse saan jännityksen paremmin kuriin ja Asta rauhoittuu, kun toteaa, ettei kukaan tule odotusaikana sen päälle. Sunnuntaina oli paljon parempi kuin lauantaina odotellessa. Nyt kun on tuollainen ei- kaikkien-kaveri-koira, joka vaatii sen oman metrisen tilan ilman, että sen sisälle tulee muita, niin pitää sanoa, että ihmiset kyllä ihmeen paljon tunkevat iholle asti pitkien remmien kanssa tai antavat koiriensa jopa haahuilla vapaana (huomattavan ärsyttävää!). Asta on vapaana kulkevista koirista aina sitä mieltä, että ne tulevat joka tapauksessa päälle, kun itsekseen vaeltavat. Yritän mennä aina tarkoituksella vähän sivummalle ja Astahan istuu ihan nätisti nameja napostellen. Räjähtää kyllä salamana, jos joku erehtyy tulemaan sen metrisen säteen sisälle tutustumismielessä. Ehkä se vaan on niin, että bordercollie mielletään nöyräksi koiraksi, joka ei sano kenellekään mitään eikä osata ajatella, että pitäisi antaa tilaa ja että on niitä muunlaisiakin. Ja joo, sellaisia nöyriä on itselläkin tällä hetkellä ja elämä tungoksessa on helpompaa, mutta kun kaikki eivät ole samanlaisia. Agilityssa on ahdasta ja Astakin menee jokaisella kerralla eteenpäin eikä me olla taatusti ainoita oman tilan haluajia. Pieni toive siis, että pidetään se oma kiltti koira siinä lähellä ja annetaan muillekin tilaa valmistautua kisaan.

Pääsen nykyään halutessani Espoossa AST:n kentälle treenaamaan. Asta ja Entti ovat viimeisen viikon mulla mukana, joten eilen piipahdettiin kentällä kokeilemassa viikonlopun ratakiemuroita. Ei ne vieläkään suoriltaan oikein menneet, mutta toistojen jälkeen kuitenkin. Seisoin kuulemma vaikean keppikulman edessä kädet sojottaen sivuilla eri suuntiin, samoin jalat. Ihme, ettei Asta sitten siitä ohjauksesta osannut mennä kepeille Eva halusi kokeilla Astaa, kun ei ole koskaan ohjannut maksikoiraa ja tietty sai mennä. Totesinkin, että voin hyvin siirtyä ketyn hommiin, jollei oma ohjaukseni pikaisesti parane. Niin näppärän näköistä yhteistyötä heillä oli. Kun osaa ohjata, ja vaikka on ohjannut ihan erilaisia koiria ennen, niin se tietty osaaminen on siellä kuitenkin, joten hyvin Eva pystyi minikoirien ohjaamisesta siirtymään makseihin.

Lopuksi pari Vellun ottamaa kuvaa Tuorlasta, kiitos!

      

 

perjantai, 1. kesäkuu 2012

Yli-onnistunut!

Vuoden ekat Piikkiötreenit oli eilen. Karoliina ehti piipahtaa Maximuksen kanssa, muuten olin yksin Entin ja Astan kanssa. Treenit olin suunnitellut huolellisesti etukäteen, miettinyt Peten neuvomat jutut, kysynyt Samilta Astan jutut ja muistutin itseäni rauhallisesti asenteesta.

Zen-fiilis kehiin ja pellolle. Kummallakin super-super-super-treenit! Astalla jopa aavistuksen parempi kuin Entillä. Tiivistettynä koirat kulki helposti "auki", luovuttivat lampaat mulle, (Astan sain ensimmäistä kertaa pelkän äänen avulla luovuttamaan!) ja ne kulkivat rauhallisesti.

Tällä treenillä pärjää taas pitkälle

maanantai, 28. toukokuu 2012

Paimennuskurssi

Sanna oli järjestänyt viikonlopuksi Keski-Korpelan Peten kouluttamaan meille paimennuksen kuvioita, joten viikonloppu vierähti tiiviisti Rymättylässä. Samin kanssa mentiin jo perjantaina virittäytymään tunnelmaan.

Lauantaina kurssilla oli mukana Sanna Elsan ja Saanan kanssa, minä Entin ja Sami Astan kanssa, Entin veli Mosse ja sisko Pinja. Sunnuntaina Pinja ei enää päässyt mukaan, mutta Tiina ja Hutch olivat vuorostaan mukana.

Lauantai aloitettiin teorialla, jonka Pete piti meille. Sitten siirryttiin aitaukseen harjoittelemaan. Entin kanssa suurimpana haasteena on sen silmän käyttö eli se piti saada kunnolla irroittamaan lampaista. Tehtiin pyöröhäkkitreeniä ja kulmatreeniä. Molemmissa sinnikkäästi yritti tuijotella eikä helpolla irrottanut. Kulmatreenissä tarkoitus oli luoda koiraan niin paljon painetta, että se ei katso lampaita ollenkaan vaan juoksee kaarella Peten sanojen mukaan "auki" eli pää suorassa linjassa eteenpäin. Entti oli sinnikäs eikä oikein helposti luovuttanut edes Peten kanssa. Ihan pieniä pätkiä sai aikaiseksi, mutta heti kun paine hellitti, käänsi pään uudestaan.

Koin paineen tekemisen tosi hankalaksi. Tajusin kyllä neuvot ja mitä piti tehdä, mutta tuntui, että takkuisesti menee eikä hommasta tule mitään. Lisäksi kun oli apuvälineitä käsissä, niin olin vielä kömpelömpi. Treenit jatkuivat myöhään ja sen jälkeen istuttiin porukalla vielä iltaa ja juteltiin paimennuksesta, koirista ja lampaista. Tykkäsin Peten ajatusmaailmasta tosi paljon. Lisäksi kouluttajana hän oli tosi perusteellinen ja yritti löytää (ja löysikin!) jokaiselle koiralle toimivia toimintatapoja. Kaikki koirat olivat tosi erilaisia, vaikka pentuesisaruksia Elsaa, Astaa ja Hutchia lukuunottamatta olivatkin. Tiettyjä samoja piirteitä tietysti oli, mutta ihan erilaisia ongelmia ja tapoja. Tosi kiva oli nähdä Mossea ja Pinjaa taas pitkästä aikaa.

Yöllä näin aiheeseen liittyen tietysti unta ja sunnuntaina aamulla aikaisin ylös. Entin kanssa harjoiteltiin nyt samalla idealla kuin lauantaina, mutta niin, että se meni laumaa ympäri eikä vain kulmassa edestakaisin. Pete tuli auttamaan paineen luomisessa ja oikeassa ajoituksessa ja Entti saatiin yllättävän nopeasti luovuttamaan katse lampaista. Petekin sanoi, ettei olisi lauantain perusteella uskonut, että onnistuu näin nopeasti. Hyvä Entti! Sain sitten kokeilla ihan yksinäni ja olihan se vaikeampaa. Jotain kuitenkin meni oikein ja sain Entin kulkemaan "auki". Tuntui oikein, että tajusin jutun pointin ja nyt tiedän miltä Entin kuuluu konkreettisesti näyttää, kun se menee oikein. Onnistuin jopa säätelemään vauhtia äänen avulla!

Muutamia muistiin laitettavia juttuja oli, että lampaille mennessä pitää äänen kanssa hillitä koiran vauhtia. Alussa aloita jo heti ensimmäisestä askeleesta, vaikka vauhti olisikin hyvä. Koira pysyy heti alusta lähtien kuulolla. Näinhän ollaan tavallaan tehtykin eli koirat ei ole saaneet mennä edellä, mutta nyt saatiin tarkennusta äänenkäyttöön ja tosiaan siihen, että heti ekalla askeleella alussa.

Jos vauhti kasvaa ympyrällä liian suureksi pitää paineen avulla saada plokattua vauhti kokonaan pois, koiran pitää pysähtyä, sitten kun on kunnolla auki ja luovuttanut lampaat mulle, saan päästää sen jommalle kummalle puolelle jatkamaan. Itse pitää muistaa sijoittua oikein; lähelle lampaita, liiku sivusuunnassa, ei koiran perässä vaan mieluummin edessä. Harjoittele pyöröhäkissä (koiran pitää kävellä hitaasti!), kulmatreeniä ja ympyrätreeniä.

Kun ympyrässä osaan hillitä vauhtia, saan käännettyä Entin pään pois, niin voin siirtyä tekemään lyhyitä kuljetuksia. Eli "haku", nosto, ajo, maahan ja siitä autettuna uudestaan flänkkäämään ja em. uudestaan. Näitä lyhyeltä matkalta. Jos koira ei ota vauhdinsäätelykäskyjä lähellä, ei luonnollisesti voi olettaa, että tekisi niin kaukana.

Astan kanssa Pete ja Sami väänsivät vauhdin säätelyä ja hallintaa. Samilla on opit itsellä ylhäällä, joten perusteellisesti en kirjoita kaikkea. Tekivät samaa lauman ympäri menoa kuin minä Entin kanssa, mutta eri syystä. Asta pitää pään paremmin poissa, mutta ei siltikään helposti luovuta lampaita. Lisäksi vauhdin säätelyä pitää nyt vain opetella ihan kunnolla. Sivuilla meni jo ihan ok, mutta lauman takana päissä ei alussa yhtä hyvin. Tästä Pete huomautti, että pitää kiinnittää huomiota, että päästää Astan nostamaan vasta, kun se on kunnolla auki ja kuulolla. Jollei ole, niin pitäisi saada painetta luotua lisää. Lisäksi nostoon ehdotti, että Sami ei aina kuljettaisikaan itsensä luo vaan pysäyttäisi sen matkalla, vaihtaisi suuntaa, poikittaisajoa jne. Tällä rikottaisiin Astan päässä olevaa vahvaa kaavaa siitä, että lampaat pitää tuoda aina suoraan ohjaajalle, jolloin tietysti vauhtikin kasvaa. Jotenkin tuntui, että Pete sai tyhjentävästi selitettyä ja näytettyä miten Astalta saa vauhtia pois ja miten sen saa luovuttamaan otteen lampaista. Totesi kyllä, että kun ei ole mikään pentu enää, niin homma on tietysti vaikeampaa, mutta positiivisesti tsemppasi Samia jatkamaan. Itse ainakin tajusin vasta nyt, että Astan vauhtia saadaan pudotettua sillä, että se saadaan luovuttamaan lampaista. Ei se auta laittaa koiraa kulkemaan kävellen lampaiden perässä kilometritolkulla, jos koira on koko ajan sitä mieltä, että nämä on mun. Pete sai jotenkin sen solmun avattua, että luovuttamalla lampaat enemmän ohjaajalle, vauhti myös samalla tippuu. Tai näin ainakin itse ajattelin. 

Lampaat olivat ihan superhyviä. Sunnuntaina olivat jo niin tottuneita hommaan, että niiden treenien aikana, jolloin treenattiin koiran katseen irrottamista flänkillä, lampaat makoilivat keskellä aitausta ja märehtivät. Tosi hyvä juttu vielä itselle, kun sai keskittyä vain koiraan eikä kaahottaviin lampaisiin. Lisäksi, kun oli kuuma, niin lampaiden kannalta hyvä juttu ja aika rennosti ne hommansa ottivatkin.

Tykättiin kaikki myös Peten omasta ohjauksesta niin omien kuin kurssilaisten koirien kanssa. Se oli eleetöntä, rauhallista, vaikuttavaa.  Rauhallisuus ja tietynlainen oma viileys pitäisi muistaa aina, aina ja aina. Ei aina mitenkään helppoa, mut yrittää pitää

keskiviikko, 16. toukokuu 2012

Tokokokeet korkattu

Eilen päättyi melkein kolme vuotta kestänyt koetauko tokossa, kun mentiin illalla Entin kanssa Janakkalaan alokasluokan kokeeseen. Tuomarina oli Hannele Pörsti. Iltakoe on muuten aika tuskallinen, koska koko päivän saa jännittää ja miettiä mitä tulee tapahtumaan. Oltiin hyvissä ajoin koepaikalla ja käytiin vähän metsässä kävelemässä ja rentoutumassa. Oli aika mahtavat maastot vieressä. 

Alo-luokan koiria oli sen verran, että tehtiin p.makuu kahdessa osassa. Entti oli jälkimmäisen ryhmän ensimmäinen, joten toisella puolella rivissä ei ollut ketään ja toisella puolella oli narttu. Huokaisin siinä kohtaa helpotuksesta vähäsen. Jännitin p.oloa eniten, kun kaikenlaisia kauhutarinoita on kuullut ja välillä nähnytkin.

Luoksepäästävyys meni ok, siitä 10. Vieressä olevan nartun osalta ei mennytkään sitten niin hyvin ja se pelästyi tuomaria ja alkoi haukkumaan. Se ei oikein rauhoittunut, joten Enttiä alkoi vähän jännittää. P.makuu alkoi ja heti jätön jälkeen Entti nousi istumaan. Se vilkuili muita koiria, mutta alkoi vähitellen rauhoittumaan. Hetken päästä se meni makaamaan ja laittoi vielä päänkin maahan. Sitten alkoi uudestaan tapahtumaan, sillä jostain läheltä alkoi kuulua ammuntaa. Entti ei välittänyt mitään, mutta pari muuta koiraa lähti rivistä omistajien luokse. Lähellä ei ole kuulemma ampumarataa, pk-kenttää tms., joten kukaan ei osannut arvella mistä ampumiset kuului. P.makuusta saatiin pisteitä 6.

Sain varsinaiseen kehään Entin valmisteltua ihan niin kuin treeneihinkin. Lisäksi muistin vielä Christan muistutuksesta katsoa edellisten koirien aikana mistä mikäkin liike lähtee, jotta ei tarvitse kuunnella niin paljon liikkuria vaan voi keskittyä vain koiraan. Tämä oli hyvä muistutus, koska Hopin kanssa aikanaan kuuntelin ihan liikaa liikkuria.

Seuraamiset menivät hyvin, vaikkakin sellainen tietty voima niistä uupui, mitä treeneissä on näkynyt. Hihnassa seuraamisesta saatiin 8 ja vapaana seuraamisesta 8,5. Mietin mistä pisteet tippuivat. Juoksuosiossa Entti vähän hypähteli ja vasemmalle käännökset olivat aavistuksen kömpelöitä. Ehkä niistä?

Molemmista jäävistä tuli 10. Maahanmenossa tosin taisin antaa pään kanssa pienen avun. Luoksetulosta tuli myös 10 ja se oli ihan ansaittu. Entti ei ole varmaan koskaan tullut pitkältä matkalta noin suoraan eteen ja riittävän lähelle istumaan ilman apuja, joten se oli paras suoritus ikinä.

Hyppy meni myös nappiin ja saatiin siitä 10. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 8. Tuomari ei sitä antaessa edes kääntynyt meihin päin saati, että olisi jotain yleistä sanonut suorituksesta. Muistelisin, että Hopin kanssa aikanaan tuomarit aina jotain kommentoivat lopussa. Muutenkin tuomarilla taisi olla vähän huono päivä, sillä mitään hymyä tai kannustavaa kommenttia en kyllä kuullut kenellekään sanovan. Päinvastoin.

Tuomarista viis, olin tosi tyytyväinen Entin suoritukseen. Se teki ihan niin kuin treeneissä, meillä oli hauskaa ja rentoa. Pisteitä saatiin 176 ja sijoituttiin kolmanneksi. P.makuun varmuuden kanssa jatketaan nyt harjoituksia. Pitäisi saada paljon tehtyä treenejä erilaisten koirien kanssa ja erilaisissa paikoissa. 

Olipas taas kivaa kisata pitkästä aikaa. Toko on niin mun lempparilaji